Proverbios 26

1 COMO la nieve en el verano, y la lluvia en la siega, así conviene al necio la honra.

Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.

2 Como el gorrión en su vagar, y como la golondrina en su vuelo, así la maldición sin causa nunca vendrá.

Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.

3 El látigo para el caballo, y el cabestro para el asno, y la vara para la espalda del necio.

Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!

4 Nunca respondas al necio en conformidad á su necedad, para que no seas tú también como él.

Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.

5 Responde al necio según su necedad, porque no se estime sabio en su opinión.

Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.

6 Como el que se corta los pies y bebe su daño, así es el que envía algo por mano de un necio.

Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.

7 Alzar las piernas del cojo, así es el proverbio en la boca del necio.

Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.

8 Como quien liga la piedra en la honda, así [hace] el que al necio da honra.

Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.

9 Espinas hincadas en mano del embriagado, tal es el proverbio en la boca de los necios.

Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.

10 El grande cría todas las cosas; y da la paga al insensato, y la da á los transgresores.

Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.

11 Como perro que vuelve á su vómito, así el necio que repite su necedad.

Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.

12 ¿Has visto hombre sabio en su opinión? más esperanza hay del necio que de él.

Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

13 Dice el perezoso: El león está en el camino; el león está en las calles.

Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".

14 Las puertas se revuelven en sus quicios: así el perezoso en su cama.

Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.

15 Esconde el perezoso su mano en el seno; cánsase de tornarla á su boca.

Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.

16 A su ver es el perezoso más sabio que siete que [le] den consejo.

Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.

17 El que pasando se deja llevar de la ira en pleito ajeno, es [como] el que toma al perro por las orejas.

Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.

18 Como el que enloquece, y echa llamas y saetas y muerte,

Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,

19 Tal es el hombre que daña á su amigo, y dice: Ciertamente me chanceaba.

on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".

20 Sin leña se apaga el fuego: y donde no hay chismoso, cesa la contienda.

Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.

21 El carbón para brasas, y la leña para el fuego: y el hombre rencilloso para encender contienda.

Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.

22 Las palabras del chismoso parecen blandas; mas ellas entran hasta lo secreto del vientre.

Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

23 [Como] escoria de plata echada sobre el tiesto, son los labios enardecidos y el corazón malo.

Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.

24 Otro parece en los labios el que aborrece; mas en su interior pone engaño.

Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.

25 Cuando hablare amigablemente, no le creas; porque siete abominaciones hay en su corazón.

Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.

26 Encúbrese el odio con disimulo; mas su malicia será descubierta en la congregación.

Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

27 El que cavare sima, caerá en ella: y el que revuelva la piedra, á él volverá.

Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.

28 La falsa lengua atormenta al que aborrece: y la boca lisonjera hace resbaladero.

Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.