Job 6

1 Y RESPONDIÓ Job y dijo:

Job vastasi ja sanoi:

2 ¡Oh si pesasen al justo mi queja y mi tormento, y se alzasen igualmente en balanza!

"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

3 Porque pesaría aquél más que la arena del mar: y por tanto mis palabras son cortadas.

Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

4 Porque las saetas del Todopoderoso están en mí, cuyo veneno bebe mi espíritu; y terrores de Dios me combaten.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5 ¿Acaso gime el asno montés junto á la hierba? ¿muge el buey junto á su pasto?

Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6 ¿Comeráse lo desabrido sin sal? ¿ó habrá gusto en la clara del huevo?

Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7 Las cosas que mi alma no quería tocar, por los dolores son mi comida.

Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

8 ¡Quién me diera que viniese mi petición, y que Dios [me] otorgase lo que espero;

Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9 Y que pluguiera á Dios quebrantarme; que soltara su mano, y me deshiciera!

Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10 Y sería aún mi consuelo, si me asaltase con dolor sin dar más tregua, que yo no he escondido las palabras del Santo.

Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11 ¿Cuál es mi fortaleza para esperar aún? ¿y cuál mi fin para dilatar mi vida?

Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12 ¿Es mi fortaleza la de las piedras? ¿ó mi carne, es de acero?

Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

13 ¿No me ayudo cuanto puedo, y el poder me falta del todo?

Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

14 El atribulado es consolado de su compañero: mas hase abandonado el temor del Omnipotente.

Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15 Mis hermanos han mentido cual arroyo: pasáronse como corrientes impetuosas,

Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16 Que están escondidas por la helada, y encubiertas con nieve;

Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

17 Que al tiempo del calor son deshechas, y en calentándose, desaparecen de su lugar;

auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18 Apártanse de la senda de su rumbo, van menguando y piérdense.

Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19 Miraron los caminantes de Temán, los caminantes de Saba esperaron en ellas:

Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

20 [Mas] fueron avergonzados por su esperanza; porque vinieron hasta ellas, y halláronse confusos.

he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

21 Ahora ciertamente como ellas sois vosotros: que habéis visto el tormento, y teméis.

Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

22 ¿Os he dicho yo: Traedme, y pagad por mí de vuestra hacienda;

Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23 Y libradme de la mano del opresor, y redimidme del poder de los violentos?

pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24 Enseñadme, y yo callaré: y hacedme entender en qué he errado.

Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25 ¡Cuán fuertes son las palabras de rectitud! Mas ¿qué reprende el que reprende de vosotros?

Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26 ¿Pensáis censurar palabras, y los discursos de un desesperado, que son como el viento?

Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27 También os arrojáis sobre el huérfano, y hacéis hoyo delante de vuestro amigo.

Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28 Ahora pues, si queréis, mirad en mí, y [ved] si miento delante de vosotros.

Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29 Tornad ahora, y no haya iniquidad; volved aún [á considerar] mi justicia en esto.

Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

30 ¿Hay iniquidad en mi lengua? ¿no puede mi paladar discernir las cosas depravadas?

Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"