Proverbi 8

1 LA Sapienza non grida ella? E la Prudenza non dà ella fuori la sua voce?

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

2 Ella sta in piè in capo de' luoghi elevati, in su la via, Ne' crocicchi.

Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

3 Ella grida presso alle porte, alla bocca della città, All'entrata degli usci [delle case],

Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

4 [Dicendo]: Io grido a voi, o uomini principali; E la mia voce [s'indirizza] ancora al volgo.

Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

5 Semplici, intendete [che cosa sia] avvedimento; E [voi] stolti, intendete [che cosa sia] buon senno.

Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

6 Ascoltate; perciocchè io proporrò cose eccellenti; L'aprir delle mie labbra [sarà] di cose diritte.

Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

7 Conciossiachè il mio palato ragionerà di verità; Ma l'empietà [è] ciò che le mie labbra abbominano.

Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

8 Tutti i detti della mia bocca [son] con giustizia; In essi non [vi è] nulla di torto o di perverso.

Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

9 Essi tutti [son] diritti agl'intendenti, E bene addirizzati a coloro che hanno trovata la scienza.

Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

10 Ricevete il mio ammaestramento, e non dell'argento; E scienza, anzi che oro eletto.

Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

11 Perciocchè la sapienza [è] migliore che le perle; E tutte le cose le più care non l'agguagliano.

Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

12 Io, la Sapienza, abito nell'avvedimento, E trovo la conoscenza de' buoni avvisi.

Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

13 Il timor del Signore [è] odiare il male; Io odio la superbia, e l'alterezza, e la via della malvagità, E la bocca perversa.

Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

14 A me [appartiene] il consiglio e la buona ragione; Io [son] la prudenza; a me [appartiene] la forza.

Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

15 Per me regnano i re, Ed i rettori fanno statuti di giustizia.

Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

16 Per me signoreggiano i signori, Ed i principi, [e] tutti i giudici della terra.

Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

17 Io amo quelli che mi amano; E quelli che mi cercano mi troveranno.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

18 Ricchezze e gloria [son] meco; Beni permanenti e giustizia.

Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

19 Il mio frutto [è] migliore che oro, anzi che oro finissimo; E la mia rendita [migliore] che argento eletto.

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

20 Io cammino per la via della giustizia, In mezzo de' sentieri della dirittura;

Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

21 Per fare eredare il [vero] essere a quelli che mi amano, Ed empiere i lor tesori.

Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

22 IL Signore mi possedeva al principio della sua via, Avanti le sue opere, ab eterno.

Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

23 Io sono stata costituita in principato ab eterno, Dal principio, avanti che la terra fosse.

Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

24 Avanti che [fossero] abissi, Nè fonti, nè gorghi d'acque, io fui prodotta.

Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

25 Io fui prodotta innanzi che i monti fossero profondati, Avanti i colli;

Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

26 Mentre egli non avea [ancora] fatta la terra, nè le campagne, Nè la sommità del terreno del mondo.

Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

27 Quando egli ordinava i cieli, io v'[era]; Quando egli disegnava il giro sopra la superficie dell'abisso;

Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

28 Quando egli fermava il cielo disopra; Quando egli fortificava le fonti dell'abisso;

Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

29 Quando egli poneva il suo termine al mare, Talchè le acque non possono trapassare il suo comandamento; Quando egli poneva i fondamenti della terra;

Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

30 Ed era appo lui[come] un allievo, Ed era le [sue] delizie tuttodì; Io mi sollazzava in ogni tempo nel suo cospetto.

Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

31 Io mi sollazzo nella parte abitata della sua terra; Ed i miei diletti [sono] co' figliuoli degli uomini.

Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

32 Ora dunque, figliuoli, ascoltatemi: Beati [coloro che] osservano le mie vie.

Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.

33 Ascoltate l'ammaestramento, e diventate savi, E non [lo] schifate.

Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

34 Beato l'uomo che mi ascolta, Per vegliar tuttodì presso a' miei usci; Per istare a guardia agli stipiti delle mie porte.

Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

35 Perciocchè chi mi trova trova la vita, Ed ottiene benevolenza dal Signore.

Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

36 Ma chi pecca contro a me fa ingiuria all'anima sua; Tutti quelli che mi odiano amano la morte.

Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.