Teot 14
1 Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.
And at Iconium they went both together into the synagogue of the Jews, and so spake, that a great number both of the Jews and of the Greeks believed.
2 Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, yllyttivät ja kiihdyttivät pakanain mieltä veljiä vastaan.
But the unbelieving Jews stirred up and inflamed the minds of the Gentiles against the brethren.
3 Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.
They therefore stayed a considerable time speaking freely of the Lord, who bare witness to the word of his grace, and gave signs and wonders to be done by their hands.
4 Ja kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.
But the multitude of the city was divided: and some were for the Jews, and some for the apostles:
5 Mutta kun pakanat ja juutalaiset ynnä heidän hallitusmiehensä mielivät ryhtyä pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,
but when there was an effort both of the Gentiles and of the Jews, together with their rulers, to offer violence to them, and to stone them;
6 ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja niiden ympäristöön.
being apprised of it they fled to the cities of Lycaonia, Lystra and Derbe, and the adjacent country:
7 Ja siellä he julistivat evankeliumia.
and there they preached the gospel.
8 Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt.
And there was sitting at Lystra, a man disabled in his feet, who had never walked at all, being lame from his birth.
9 Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi,
This man heard Paul speaking; who looking earnestly at him, and perceiving that he had faith to be healed,
10 sanoi hän suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi". Ja hän kavahti ylös ja käveli.
said with a loud voice, Stand upright on thy feet. And he leaped up, and walked.
11 Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaoniankielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme".
And the people, seeing what Paul had done, lifted up their voice, saying in the Lycaonian tongue, The gods are come down to us in the likeness of men.
12 Ja he sanoivat Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.
And they called Barnabas Jupiter, and Paul Mercury; because he was the chief speaker.
13 Ja kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
And the priest of Jupiter, whose image was before the city, brought oxen and garlands to the gates, and with the people would have offered sacrifices to them.
14 Mutta kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa ja juoksivat ulos kansanjoukkoon, huusivat
But the apostles Barnabas and Paul, when they heard of it, rent their clothes, and ran in among the people,
15 ja sanoivat: "Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on.
crying out, and saying, "Sirs, why do ye these things? we also are men subject to the like infirmities with you, and we preach the gospel unto you, that ye may turn from these vanities to the living God, who made the heaven, and the earth, and the sea,
16 Menneitten sukupolvien aikoina hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä;
and all things therein, who in generations past suffered all the nations to walk in their own ways: though He left not Himself without witness;
17 ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla."
for He did us good, in giving us rain from heaven, and fruitful seasons, filling our hearts with food and gladness."
18 Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.
And saying these things, they with difficulty restrained the people from sacrificing to them.
19 Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.
But there came thither some Jews from Antioch and Iconium, and persuading the multitude, stoned Paul, and dragged him out of the city, supposing him to be dead.
20 Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, nousi hän ja meni kaupunkiin. Ja seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.
But when the disciples were gathered round him, he rose up and came into the city: and the next day he departed with Barnabas to Derbe.
21 Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan
And when they had preached the gospel to that city, and made many disciples, they returned to Lystra, and Iconium, and Antioch;
22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan".
confirming the souls of the disciples, exhorting them to continue in the faith, and telling them that through many afflictions we must enter into the kingdom of God.
23 Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.
And when they had appointed them elders in every church, praying and fasting, they recommended them to the Lord, in whom they had believed.
24 Ja he kulkivat läpi Pisidian ja tulivat Pamfyliaan;
And passing through Pisidia, they came to Pamphylia.
25 ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät Attaliaan.
And when they had preached the word at Perga, they went down to Attalia.
26 Ja sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet, annettuina Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka he nyt olivat suorittaneet.
And from thence they sailed to Antioch, from whence they had been recommended to the grace of God, for the work which they had now fulfilled.
27 Ja sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria ja kuinka hän oli avannut pakanoille uskon oven.
And when they were come, and had gathered the church together, they related what God had done by them, and how he had opened the door of faith to the Gentiles.
28 Ja he viipyivät pitkän aikaa opetuslasten tykönä.
And they spent a considerable time there with the disciples.
