Teot 15
1 Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua".
Now some that came down from Judea, taught the brethren, saying, Except ye be circumcised according to the law of Moses, ye cannot be saved.
2 Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin.
A dissension therefore arising, and Paul and Barnabas having no small dispute with them, it was resolved that Paul and Barnabas, and some others, should go up to the apostles and elders at Jerusalem about this question.
3 Niin seurakunta varusti heidät matkalle, ja he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanain kääntymyksestä ja ilahuttivat sillä suuresti kaikkia veljiä.
They therefore, being brought forward on their way by the church, passed through Phenicia and Samaria, relating the conversion of the Gentiles: and they gave great joy to all the brethren.
4 Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan; ja he kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria.
And when they came to Jerusalem, they were received by the church, and by the apostles and elders, and they told them all that God had done by them.
5 Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia".
But there rose up, said they, some of the sect of the pharisees that believed, saying, that it was necessary to circumcise them, and enjoin them to keep the law of Moses.
6 Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.
So the apostles and elders were assembled together to consider about this matter.
7 Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.
And after much debate, Peter rose up, and said unto them, Brethren, ye know that a good while ago, God, who was among us, chose that the Gentiles should hear by my mouth the word of the gospel, and believe.
8 Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin.
And God who knoweth the heart, bare witness to them, giving them the holy Spirit, as He had done also to us:
9 eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.
and made no difference between us and them, having purified their hearts by faith.
10 Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?
Now therefore why do ye tempt God, in imposing a yoke on the neck of the disciples, which neither our fathers nor we were able to bear?
11 Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."
But we believe that we shall be saved through the grace of the Lord Jesus Christ, in like manner as they.
12 Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa.
And all the multitude kept silence, and gave attention to Barnabas and Paul, relating what signs and wonders God had wrought among the Gentiles by them.
13 Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua!
And after they had done speaking, James rose up and said, Brethren, hearken unto me.
14 Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä.
---Simeon hath related, how God at first condescended to take out of the Gentiles a people to his name.
15 Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu:
And to this agree the words of the prophets,
16 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn,
as it is written, "After this will I return, and rebuild the tabernacle of David, which is fallen down; and I will repair its ruins, and set it up again.
17 että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee,
That the rest of mankind may seek the Lord, even all the nations, upon whom my name is called, saith the Lord who doth all these things."
Now all his works are known unto God from the beginning of the world: (aiōn g165)
19 Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,
wherefore my advice is, not to trouble those who from among the Gentiles are converted to God; but to write to them,
20 vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.
that they abstain from the pollutions of idols, and from fornication, and from what is strangled, and from blood.
21 Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina."
For Moses hath had from ancient times those that preach him in every city, and is still read in the synagogues every sabbath-day.
22 Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa;
Then it seemed good to the apostles, and elders, and the whole church, to send men chose from among themselves to Antioch along with Paul and Barnabas; namely, Judas sirnamed Barsabas, and Silas; leading men among the brethren:
23 ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen.
and they wrote by their hand, as follows, The apostles and elders and brethren here to the Gentile brethren which are in Antioch, and Syria, and Cilicia, send greeting.
24 Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin,
Forasmuch as we have heard, that some who went out from us, have troubled you by their discourses, unsettling your minds, saying, ye must be circumcised, and keep the law; to whom we gave no such commission;
25 niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa,
it seemed good to us, being assembled with one accord, to send chosen men unto you, with our beloved brethren Barnabas and Paul,
26 jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.
who have exposed their lives for the name of our Lord Jesus Christ.
27 Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman.
We have therefore sent with them Judas and Silas, to tell you the same things also by word of mouth.
28 Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
For it seemed good to the holy Spirit, and so to us, to lay no more burthen upon you than these necessary things.
29 että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
That ye abstain from meats offered to idols, and from blood, and from what has been strangled, and from fornication: from which ye will do well to keep yourselves. Farewel.
30 Niin heidät lähetettiin matkalle, ja he tulivat Antiokiaan; siellä he kutsuivat koolle seurakunnan ja antoivat heille kirjeen.
Being thus dispatched they came to Antioch, and when they had assembled the brethren, they delivered the epistle.
31 Ja kun he olivat sen lukeneet, iloitsivat he tästä lohdutuksesta.
And when they had read it, they rejoiced at the consolation it brought.
32 Ja Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä.
And Judas and Silas being prophets also themselves, exhorted and established: the brethren by many discourses.
33 Ja heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet laskivat heidät rauhassa palaamaan niiden tykö, jotka olivat heidät lähettäneet.
And after some time, they were dismissed with peace from the brethren to the apostles.
But it seemed good to Silas to continue there: Paul also and Barnabas stayed at Antioch,
35 Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.
teaching and preaching, with many others likewise, the word of the Lord.
36 Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on".
And after some days Paul said to Barnabas, Let us return and visit our brethren in every city, where we have preached the word of the Lord, and see how they are.
37 Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.
And Barnabas proposed to take with them John, who was surnamed Mark.
38 Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.
But Paul did not think proper to take him with them, who left them in Pamphylia, and went not with them to the work.
39 Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.
And there was a sharp dispute, so that they separated from each other; and Barnabas took Mark and sailed to Cyprus: but Paul chose Silas and departed,
40 Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle.
being recommended to the grace of God.
41 Ja hän vaelsi läpi Syyrian ja Kilikian vahvistaen seurakuntia.
And he went through Syria and Cilicia confirming the churches.
