Psalmien 120

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Cantique de Mahaloth. J'ai invoqué l'Eternel en ma grande détresse, et il m'a exaucé.

2 Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Eternel, délivre mon âme des fausses lèvres, et de la langue trompeuse.

3 Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Que te donnera, et te profitera la langue trompeuse?

4 Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Ce sont des flèches aiguës tirées par un homme puissant, et des charbons de genèvre.

5 Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Hélas! Que je suis misérable de séjourner en Mésech, et de demeurer aux tentes de Kédar!

6 Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Que mon âme ait tant demeuré avec celui qui hait la paix!

7 Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Je [ne cherche que] la paix, mais lorsque j'en parle, les voilà à la guerre.