Psalmien 139

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.

Psaume de David, [donné] au maître chantre. Eternel, tu m'as sondé, et tu m'as connu.

2 Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.

Tu connais quand je m'assieds et quand je me lève; tu aperçois de loin ma pensée.

3 Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.

Tu m'enceins, soit que je marche, soit que je m'arrête; et tu as accoutumé toutes mes voies.

4 Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.

Même avant que la parole soit sur ma langue, voici, ô Eternel! tu connais déjà le tout.

5 Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.

Tu me tiens serré par derrière et par devant, et tu as mis sur moi ta main.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.

Ta science est trop merveilleuse pour moi, et elle est si haut élevée, que je n'y saurais atteindre.

7 Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?

Où irai-je loin de ton Esprit; et où fuirai-je loin de ta face?

8 Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet. (Sheol h7585)

Si je monte aux cieux, tu y es; si je me couche au sépulcre, t'y voilà. (Sheol h7585)

9 Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,

Si je prends les ailes de l'aube du jour, [et] que je me loge au bout de la mer;

10 Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.

Là même ta main me conduira, et ta droite m'y saisira.

11 Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.

Si je dis: au moins les ténèbres me couvriront; la nuit même sera une lumière tout autour de moi.

12 Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.

Même les ténèbres ne me cacheront point à toi, et la nuit resplendira comme le jour, [et] les ténèbres comme la lumière.

13 Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.

Or tu as possédé mes reins [dès-lors que] tu m'as enveloppé au ventre de ma mère.

14 Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.

Je te célébrerai de ce que j'ai été fait d'une si étrange et si admirable manière; tes œuvres sont merveilleuses, et mon âme le connaît très-bien.

15 Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.

L'agencement de mes os ne t'a point été caché, lorsque j'ai été fait en un lieu secret, et façonné comme de broderie dans les bas lieux de la terre.

16 Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.

Tes yeux m'ont vu quand j'étais [comme] un peloton, et toutes ces choses s'écrivaient dans ton livre aux jours qu'elles se formaient, même lorsqu'il n'y en avait [encore] aucune.

17 Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?

C'est pourquoi, ô [Dieu] Fort! combien me sont précieuses les considérations que j'ai de tes faits, et combien en est grand le nombre!

18 Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.

Les veux-je nombrer? elles sont en plus grand nombre que le sablon. Suis-je réveillé? je suis encore avec toi.

19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.

Ô Dieu! ne tueras-tu pas le méchant? c'est pourquoi, hommes sanguinaires, retirez-vous loin de moi.

20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).

Car ils ont parlé de toi, [en pensant] à quelque méchanceté; ils ont élevé tes ennemis en mentant.

21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.

Eternel, n'aurais-je point en haine ceux qui te haïssent; et ne serais-je point irrité contre ceux qui s'élèvent contre toi?

22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.

Je les ai haïs d'une parfaite haine; ils m'ont été pour ennemis.

23 Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Ô [Dieu] Fort! sonde-moi, et considère mon cœur; éprouve-moi, et considère mes discours.

24 Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.

Et regarde s'il y a en moi aucun dessein de chagriner autrui; et conduis-moi par la voie du monde.