約伯記 7
1 人在世上豈無爭戰嗎？ 他的日子不像雇工人的日子嗎？
"Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
2 像奴僕切慕黑影， 像雇工人盼望工價；
Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
3 我也照樣經過困苦的日月， 夜間的疲乏為我而定。
Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
4 我躺臥的時候便說： 我何時起來，黑夜就過去呢？ 我盡是反來覆去，直到天亮。
Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
5 我的肉體以蟲子和塵土為衣； 我的皮膚才收了口又重新破裂。
Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.
6 我的日子比梭更快， 都消耗在無指望之中。
Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.
7 求你想念，我的生命不過是一口氣； 我的眼睛必不再見福樂。
Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
8 觀看我的人，他的眼必不再見我； 你的眼目要看我，我卻不在了。
Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.
Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse. (Sheol h7585)
10 他不再回自己的家； 故土也不再認識他。
Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
11 我不禁止我口； 我靈愁苦，要發出言語； 我心苦惱，要吐露哀情。
Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.
12 我對上帝說：我豈是洋海， 豈是大魚，你竟防守我呢？
Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?
13 若說：我的床必安慰我， 我的榻必解釋我的苦情，
Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,
14 你就用夢驚駭我， 用異象恐嚇我，
niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.
15 甚至我寧肯噎死，寧肯死亡， 勝似留我這一身的骨頭。
Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
16 我厭棄性命，不願永活。 你任憑我吧，因我的日子都是虛空。
Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
17 人算甚麼，你竟看他為大， 將他放在心上？
Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,
18 每早鑒察他， 時刻試驗他？
tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
19 你到何時才轉眼不看我， 才任憑我咽下唾沫呢？
Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
20 鑒察人的主啊，我若有罪，於你何妨？ 為何以我當你的箭靶子， 使我厭棄自己的性命？
Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
21 為何不赦免我的過犯， 除掉我的罪孽？ 我現今要躺臥在塵土中； 你要殷勤地尋找我，我卻不在了。
Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."
