Psalmien 66
1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
Ein Psalmlied, vorzusingen. Jauchzet Gott, alle Lande!
2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
Lobsinget zu Ehren seinem Namen; rühmet ihn herrlich!
3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
Sprechet zu Gott: “Wie wunderbar sind deine Werke! es wird deinen Feinden fehlen vor deiner großen Macht.
4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
Alles Land bete dich an und lobsinge dir, lobsinge deinem Namen.” (Sela)
5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
Kommet her und sehet an die Werke Gottes, der so wunderbar ist in seinem Tun unter den Menschenkindern.
6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
Er verwandelt das Meer ins Trockene, daß man zu Fuß über das Wasser ging; dort freuten wir uns sein.
7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
Er herrscht mit seiner Gewalt ewiglich; seine Augen schauen auf die Völker. Die Abtrünnigen werden sich nicht erhöhen können. (Sela)
8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
Lobet, ihr Völker, unsern Gott; lasset seinen Ruhm weit erschallen,
9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
der unsre Seelen im Leben erhält und läßt unsre Füße nicht gleiten.
10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
Denn, Gott, du hast uns versucht und geläutert wie das Silber geläutert wird;
11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
du hast uns lassen in den Turm werfen; du hast auf unsere Lenden eine Last gelegt;
12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
du hast Menschen lassen über unser Haupt fahren; wir sind in Feuer und Wasser gekommen: aber du hast uns ausgeführt und erquickt.
13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
Darum will ich mit Brandopfern gehen in dein Haus und dir meine Gelübde bezahlen,
14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
wie ich meine Lippen habe aufgetan und mein Mund geredet hat in meiner Not.
15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
Ich will dir Brandopfer bringen von feisten Schafen samt dem Rauch von Widdern; ich will opfern Rinder mit Böcken. (Sela)
16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
Kommet her, höret zu alle, die ihr Gott fürchtet; ich will erzählen, was er an meiner Seele getan hat.
17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
Zu ihm rief ich mit meinem Munde, und pries ihn mit meiner Zunge.
18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
Wo ich Unrechtes vorhätte in meinem Herzen, so würde der Herr nicht hören;
19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
aber Gott hat mich erhört und gemerkt auf mein Flehen.
20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
Gelobt sei Gott, der mein Gebet nicht verwirft noch seine Güte von mir wendet.
