Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Dies sind die Sprüche Salomos, des Königs in Israel, des Sohnes Davids,
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
zu lernen Weisheit und Zucht, Verstand
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
Klugheit, Gerechtigkeit, Recht und Schlecht;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
daß die Unverständigen klug und die Jünglinge vernünftig und vorsichtig werden.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Wer weise ist der hört zu und bessert sich; wer verständig ist, der läßt sich raten,
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
daß er verstehe die Sprüche und ihre Deutung, die Lehre der Weisen und ihre Beispiele.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Des HERRN Furcht ist Anfang der Erkenntnis. Die Ruchlosen verachten Weisheit und Zucht.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Mein Kind, gehorche der Zucht deines Vaters und verlaß nicht das Gebot deiner Mutter.
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
Denn solches ist ein schöner Schmuck deinem Haupt und eine Kette an deinem Hals.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Mein Kind, wenn dich die bösen Buben locken, so folge nicht.
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Wenn sie sagen: “Gehe mit uns! wir wollen auf Blut lauern und den Unschuldigen ohne Ursache nachstellen;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
wir wollen sie lebendig verschlingen wie die Hölle und die Frommen wie die, so hinunter in die Grube fahren; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
wir wollen großes Gut finden; wir wollen unsre Häuser mit Raub füllen;
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
wage es mit uns! es soll unser aller ein Beutel sein”:
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
mein Kind, wandle den Weg nicht mit ihnen; wehre deinem Fuß vor ihrem Pfad.
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
Denn ihr Füße laufen zum Bösen und eilen, Blut zu vergießen.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Denn es ist vergeblich, das Netz auswerfen vor den Augen der Vögel.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
Sie aber lauern auf ihr eigen Blut und stellen sich selbst nach dem Leben.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Also geht es allen, die nach Gewinn geizen, daß ihr Geiz ihnen das Leben nimmt.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Die Weisheit klagt draußen und läßt sich hören auf den Gassen;
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
sie ruft in dem Eingang des Tores, vorn unter dem Volk; sie redet ihre Worte in der Stadt:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
Wie lange wollt ihr Unverständigen unverständig sein und die Spötter Lust zu Spötterei und die Ruchlosen die Lehre hassen?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Kehret euch zu meiner Strafe. Siehe, ich will euch heraussagen meinen Geist und euch meine Worte kundtun.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Weil ich denn rufe, und ihr weigert euch, ich recke meine Hand aus, und niemand achtet darauf,
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
und laßt fahren allen meinen Rat und wollt meine Strafe nicht:
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
so will ich auch lachen in eurem Unglück und eurer spotten, wenn da kommt, was ihr fürchtet,
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
wenn über euch kommt wie ein Sturm, was ihr fürchtet, und euer Unglück als ein Wetter, wenn über euch Angst und Not kommt.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Dann werden sie nach mir rufen, aber ich werde nicht antworten; sie werden mich suchen, und nicht finden.
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Darum, daß sie haßten die Lehre und wollten des HERRN Furcht nicht haben,
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
wollten meinen Rat nicht und lästerten alle meine Strafe:
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
so sollen sie essen von den Früchten ihres Wesens und ihres Rats satt werden.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Was die Unverständigen gelüstet, tötet sie, und der Ruchlosen Glück bringt sie um.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Wer aber mir gehorcht, wird sicher bleiben und genug haben und kein Unglück fürchten.
