Salmos 35

1 Salmo de David. DISPUTA, oh Jehová, con los que contra mí contienden; pelea con los que me combaten.

Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

2 Echa mano al escudo y al pavés, y levántate en mi ayuda.

Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.

3 Y saca la lanza, cierra contra mis perseguidores; di á mi alma: Yo soy tu salud.

Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".

4 Avergüéncense y confúndanse los que buscan mi alma: vuelvan atrás, y sean avergonzados los que mi mal intentan.

Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.

5 Sean como el tamo delante del viento; y el ángel de Jehová [los] acose.

Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;

6 Sea su camino oscuridad y resbaladeros; y el ángel de Jehová los persiga.

heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

7 Porque sin causa escondieron para mí su red en un hoyo; sin causa hicieron [hoyo] para mi alma.

Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.

8 Véngale el quebrantamiento que no sepa, y su red que escondió lo prenda: con quebrantamiento en ella caiga.

Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.

9 Y gócese mi alma en Jehová; y alégrese en su salud.

Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.

10 Todos mis huesos dirán: Jehová, ¿quién como tú, que libras al afligido del más fuerte que él, y al pobre y menesteroso del que le despoja?

Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"

11 Levantáronse testigos falsos; demandáronme lo que no sabía;

Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.

12 Volviéronme mal por bien, para abatir á mi alma.

He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.

13 Mas yo, cuando ellos enfermaron, me vestí de saco; afligí con ayuno mi alma, y mi oración se revolvía en mi seno.

Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

14 Como por mi compañero, como por mi hermano andaba; como el que trae luto por madre, enlutado me humillaba.

Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.

15 Pero ellos se alegraron en mi adversidad, y se juntaron; juntáronse contra mí gentes despreciables, y yo no lo entendía: despedazábanme, y no cesaban;

Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,

16 Con los lisonjeros escarnecedores truhanes, crujiendo sobre mí sus dientes.

nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.

17 Señor, ¿hasta cuándo verás [esto]? Recobra mi alma de sus quebrantamientos, mi única de los leones.

Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.

18 Te confesaré en grande congregación; te alabaré entre numeroso pueblo.

Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

19 No se alegren de mí mis enemigos injustos: ni los que me aborrecen sin causa hagan del ojo.

Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

20 Porque no hablan paz; y contra los mansos de la tierra piensan palabras engañosas.

Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

21 Y ensancharon sobre mí su boca; dijeron: ¡Ea, ea, nuestros ojos [lo] han visto!

He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"

22 Tú lo has visto, oh Jehová; no calles: Señor, de mí no te alejes.

Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

23 Muévete y despierta para mi juicio, para mi causa, Dios mío y Señor mío.

Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.

24 Júzgame conforme á tu justicia, Jehová Dios mío; y no se alegren de mí.

Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

25 No digan en su corazón: ¡Ea, alma nuestra! No digan: ¡Hémoslo devorado!

Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".

26 Avergüéncense, y sean confundidos á una los que de mi mal se alegran: vístanse de vergüenza y de confusión los que se engrandecen contra mí.

Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

27 Canten y alégrense los que están á favor de mi justa causa, y digan siempre: Sea ensalzado Jehová, que ama la paz de su siervo.

Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".

28 Y mi lengua hablará de tu justicia, y de tu loor todo el día.

Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.