Salmos 102

1 Oración del pobre, cuando estuviere angustiado, y delante de Jehová derramare su lamento. JEHOVÁ, oye mi oración, y venga mi clamor á ti.

Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

2 No escondas de mí tu rostro: en el día de mi angustia inclina á mí tu oído; el día que [te] invocare, apresúrate á responderme.

Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

3 Porque mis días se han consumido como humo; y mis huesos cual tizón están quemados.

Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

4 Mi corazón fué herido, y secóse como la hierba; por lo cual me olvidé de comer mi pan.

Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

5 Por la voz de mi gemido mis huesos se han pegado á mi carne.

Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

6 Soy semejante al pelícano del desierto; soy como el buho de las soledades.

Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

7 Velo, y soy como el pájaro solitario sobre el tejado.

Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

8 Cada día me afrentan mis enemigos; los que se enfurecen contra mí, hanse contra mí conjurado.

Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

9 Por lo que como la ceniza á manera de pan, y mi bebida mezclo con lloro,

Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

10 A causa de tu enojo y de tu ira; pues me alzaste, y me has arrojado.

sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

11 Mis días son como la sombra que se va; y heme secado como la hierba.

Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

12 Mas tú, Jehová, permanecerás para siempre, y tu memoria para generación y generación.

Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

13 Tú levantándote, tendrás misericordia de Sión; porque el tiempo de tener misericordia de ella, porque el plazo es llegado.

Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

14 Porque tus siervos aman sus piedras, y del polvo de ella tienen compasión.

Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

15 Entonces temerán las gentes el nombre de Jehová, y todos los reyes de la tierra tu gloria;

Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

16 Por cuanto Jehová habrá edificado á Sión, y en su gloria será visto;

kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

17 Habrá mirado á la oración de los solitarios, y no habrá desechado el ruego de ellos.

kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

18 Escribirse ha esto para la generación venidera: y el pueblo que se criará, alabará á JAH.

Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

19 Porque miró de lo alto de su santuario; Jehová miró de los cielos á la tierra,

että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

20 Para oir el gemido de los presos, para soltar á los sentenciados á muerte;

kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

21 Porque cuenten en Sión el nombre de Jehová, y su alabanza en Jerusalem,

jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

22 Cuando los pueblos se congregaren en uno, y los reinos, para servir á Jehová.

kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

23 El afligió mi fuerza en el camino; acortó mis días.

Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

24 Dije: Dios mío, no me cortes en el medio de mis días: por generación de generaciones son tus años.

Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

25 Tú fundaste la tierra antiguamente, y los cielos son obra de tus manos.

Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

26 Ellos perecerán, y tú permanecerás; y todos ellos como un vestido se envejecerán; como una ropa de vestir los mudarás, y serán mudados:

Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

27 Mas tú eres el mismo, y tus años no se acabarán.

Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

28 Los hijos de tus siervos habitarán, y su simiente será afirmada delante de ti.

Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.