Proverbios 19

1 MEJOR es el pobre que camina en su sencillez, que el de perversos labios y fatuo.

Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.

2 El alma sin ciencia no es buena; y el presuroso de pies peca.

Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

3 La insensatez del hombre tuerce su camino; y contra Jehová se aira su corazón.

Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.

4 Las riquezas allegan muchos amigos: mas el pobre, de su amigo es apartado.

Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.

5 El testigo falso no quedará sin castigo; y el que habla mentiras no escapará.

Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.

6 Muchos rogarán al príncipe: mas cada uno es amigo del hombre que da.

Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.

7 Todos los hermanos del pobre le aborrecen: ¡cuánto más sus amigos se alejarán de él! buscará la palabra y no la hallará.

Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.

8 El que posee entendimiento, ama su alma: el que guarda la inteligencia, hallará el bien.

Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.

9 El testigo falso no quedará sin castigo; y el que habla mentiras, perecerá.

Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.

10 No conviene al necio el deleite: ¡cuánto menos al siervo ser señor de los príncipes!

Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.

11 La cordura del hombre detiene su furor; y su honra es disimular la ofensa.

Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.

12 Como el bramido del cachorro de león es la ira del rey; y su favor como el rocío sobre la hierba.

Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.

13 Dolor es para su padre el hijo necio; y gotera continua las contiendas de la mujer.

Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.

14 La casa y las riquezas herencia son de los padres: mas de Jehová la mujer prudente.

Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.

15 La pereza hace caer en sueño; y el alma negligente hambreará.

Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.

16 El que guarda el mandamiento, guarda su alma: mas el que menospreciare sus caminos, morirá.

Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.

17 A Jehová empresta el que da al pobre, y él le dará su paga.

Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.

18 Castiga á tu hijo en tanto que hay esperanza; mas no se excite tu alma para destruirlo.

Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.

19 El de grande ira llevará la pena: y si usa de violencias, añadirá [nuevos males].

Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.

20 Escucha el consejo, y recibe la corrección, para que seas sabio en tu vejez.

Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.

21 Muchos pensamientos hay en el corazón del hombre; mas el consejo de Jehová permanecerá.

Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.

22 Contentamiento es á los hombres hacer misericordia: pero mejor es el pobre que el mentiroso.

Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.

23 El temor de Jehová [es] para vida; y [con él] vivirá el [hombre], lleno de reposo; no será visitado de mal.

Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.

24 El perezoso esconde su mano en el seno: aun á su boca no la llevará.

Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.

25 Hiere al escarnecedor, y el simple se hará avisado; y corrigiendo al entendido, entenderá ciencia.

Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.

26 El que roba á su padre y ahuyenta á su madre, hijo es avergonzador y deshonrador.

Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.

27 Cesa, hijo mío, de oir la enseñanza [que induce] á divagar de las razones de sabiduría.

Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.

28 El testigo perverso se burlará del juicio; y la boca de los impíos encubrirá la iniquidad.

Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.

29 Aparejados están juicios para los escarnecedores, y azotes para los cuerpos de los insensatos.

Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.