Proverbios 17

1 MEJOR es un bocado seco, y en paz, que la casa de contienda llena de víctimas.

Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

2 El siervo prudente se enseñoreará del hijo que deshonra, y entre los hermanos partirá la herencia.

Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

3 El crisol para la plata, y la hornaza para el oro: mas Jehová prueba los corazones.

Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

4 El malo está atento al labio inicuo; [y] el mentiroso escucha á la lengua detractora.

Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.

5 El que escarnece al pobre, afrenta á su Hacedor: y el que se alegra en la calamidad, no quedará sin castigo.

Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

6 Corona de los viejos son los hijos de los hijos; y la honra de los hijos, sus padres.

Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

7 No conviene al necio la altilocuencia: ¡cuánto menos al príncipe el labio mentiroso!

Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.

8 Piedra preciosa es el cohecho en ojos de sus dueños: á donde quiera que se vuelve, da prosperidad.

Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

9 El que cubre la prevaricación, busca amistad: mas el que reitera la palabra, aparta al amigo.

Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

10 Aprovecha la reprensión en el entendido, más que si cien veces hiriese en el necio.

Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

11 El rebelde no busca sino mal; y mensajero cruel será contra él enviado.

Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

12 Mejor es se encuentre un hombre con una osa á la cual han robado sus cachorros, que con un fatuo en su necedad.

Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

13 El que da mal por bien, no se apartará el mal de su casa.

Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

14 El que comienza la pendencia es [como] quien suelta las aguas: deja pues la porfía, antes que se enmarañe.

Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

15 El que justifica al impío, y el que condena al justo, ambos á dos son abominación á Jehová.

Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

16 ¿De qué sirve el precio en la mano del necio para comprar sabiduría, no teniendo entendimiento?

Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

17 En todo tiempo ama el amigo; y el hermano para la angustia es nacido.

Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

18 El hombre falto de entendimiento toca la mano, fiando á otro delante de su amigo.

Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.

19 La prevaricación ama el que ama pleito; y el que alza su portada, quebrantamiento busca.

Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

20 El perverso de corazón nunca hallará bien: y el que revuelve con su lengua, caerá en mal.

Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

21 El que engendra al necio, para su tristeza [lo engendra]: y el padre del fatuo no se alegrará.

Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

22 El corazón alegre produce buena disposición: mas el espíritu triste seca los huesos.

Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

23 El impío toma dádiva del seno, para pervertir las sendas del derecho.

Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.

24 En el rostro del entendido [aparece] la sabiduría: mas los ojos del necio [vagan] hasta el cabo de la tierra.

Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

25 El hijo necio es enojo á su padre, y amargura á la que lo engendró.

Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

26 Ciertamente no es bueno condenar al justo, ni herir á los príncipes que hacen lo recto.

Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

27 Detiene sus dichos el que tiene sabiduría: de prudente espíritu es el hombre entendido.

Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

28 Aun el necio cuando calla, es contado por sabio: el que cierra sus labios es entendido.

Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.