Job 24

1 PUESTO que no son ocultos los tiempos al Todopoderoso, ¿por qué los que le conocen no ven sus días?

"Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?

2 Traspasan los términos, roban los ganados, y apaciéntanlos.

Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

3 Llévanse el asno de los huérfanos; prenden el buey de la viuda.

Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.

4 Hacen apartar del camino á los menesterosos: y todos los pobres de la tierra se esconden.

He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.

5 He aquí, como asnos monteses en el desierto, salen á su obra madrugando para robar; el desierto es mantenimiento de sus hijos.

Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.

6 En el campo siegan su pasto, y los impíos vendimian la viña [ajena].

Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.

7 Al desnudo hacen dormir sin ropa, y que en el frío no tenga cobertura.

Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.

8 Con las avenidas de los montes se mojan, y abrazan las peñas sin tener abrigo.

He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

9 Quitan el pecho á los huérfanos, y de sobre el pobre toman la prenda.

idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.

10 Al desnudo hacen andar sin vestido, y á los hambrientos quitan los hacecillos.

He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

11 De dentro de sus paredes exprimen el aceite, pisan los lagares, y mueren de sed.

Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.

12 De la ciudad gimen los hombres, y claman las almas de los heridos de muerte: mas Dios no puso estorbo.

Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.

13 Ellos son los que, rebeldes á la luz, nunca conocieron sus caminos, ni estuvieron en sus veredas.

Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.

14 A la luz se levanta el matador, mata al pobre y al necesitado, y de noche es como ladrón.

Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.

15 El ojo del adúltero está aguardando la noche, diciendo: No me verá nadie: y esconde su rostro.

Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.

16 En las tinieblas minan las casas, que de día para sí señalaron; no conocen la luz.

He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.

17 Porque la mañana es á todos ellos como sombra de muerte; si son conocidos, terrores de sombra de muerte [los toman].

Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -

18 Son instables más que la superficie de las aguas; su porción es maldita en la tierra; no andarán por el camino de las viñas.

"Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.

19 La sequía y el calor arrebatan las aguas de la nieve; y el sepulcro á los pecadores. (Sheol h7585)

Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät. (Sheol h7585)

20 Olvidaráse de ellos el seno materno; de ellos sentirán los gusanos dulzura; nunca más habrá de ellos memoria, y como un árbol serán los impíos quebrantados.

idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.

21 A la mujer estéril que no paría, afligió; y á la viuda nunca hizo bien.

Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -

22 Mas á los fuertes adelantó con su poder: levantóse, y no se da por segura la vida.

"Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.

23 Le dieron á crédito, y se afirmó: sus ojos están sobre los caminos de ellos.

Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.

24 Fueron ensalzados por un poco, mas desaparecen, y son abatidos como cada cual: serán encerrados, y cortados como cabezas de espigas.

He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.

25 Y si no, ¿quién me desmentirá ahora, ó reducirá á nada mis palabras?

Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"