Job 13
1 HE AQUÍ que todas estas cosas han visto mis ojos, y oído y entendido de por sí mis oídos.
"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2 Como vosotros lo sabéis, lo sé yo; no soy menos que vosotros.
Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3 Mas yo hablaría con el Todopoderoso, y querría razonar con Dios.
Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4 Que ciertamente vosotros sois fraguadores de mentira; sois todos vosotros médicos nulos.
Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5 Ojalá callarais del todo, porque os fuera sabiduría.
Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6 Oid ahora mi razonamiento, y estad atentos á los argumentos de mis labios.
Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7 ¿Habéis de hablar iniquidad por Dios? ¿habéis de hablar por él engaño?
Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8 ¿Habéis de hacer acepción de su persona? ¿habéis de pleitear vosotros por Dios?
tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9 ¿Sería bueno que él os escudriñase? ¿os burlaréis de él como quien se burla de algún hombre?
Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10 El os reprochará de seguro, si solapadamente hacéis acepción de personas.
Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11 De cierto su alteza os había de espantar, y su pavor había de caer sobre vosotros.
Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12 Vuestras memorias serán comparadas á la ceniza, y vuestros cuerpos como cuerpos de lodo.
Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13 Escuchadme, y hablaré yo, y véngame después lo que viniere.
Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14 ¿Por qué quitaré yo mi carne con mis dientes, y pondré mi alma en mi mano?
Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15 He aquí, aunque me matare, en él esperaré; empero defenderé delante de él mis caminos.
Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16 Y él mismo me será salud, porque no entrará en su presencia el hipócrita.
Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17 Oid con atención mi razonamiento, y mi denunciación con vuestros oídos.
Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18 He aquí ahora, si yo me apercibiere á juicio, sé que seré justificado.
Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
19 ¿Quién es el que pleiteará conmigo? porque si ahora yo callara, fenecería.
Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20 A lo menos dos cosas no hagas conmigo; entonces no me esconderé de tu rostro:
Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21 Aparta de mí tu mano, y no me asombre tu terror.
ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22 Llama luego, y yo responderé; ó yo hablaré, y respóndeme tú.
sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23 ¿Cuántas iniquidades y pecados tengo yo? hazme entender mi prevaricación y mi pecado.
Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24 ¿Por qué escondes tu rostro, y me cuentas por tu enemigo?
Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25 ¿A la hoja arrebatada has de quebrantar? ¿y á una arista seca has de perseguir?
Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26 ¿Por qué escribes contra mí amarguras, y me haces cargo de los pecados de mi mocedad?
koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27 Pones además mis pies en el cepo, y guardas todos mis caminos, imprimiéndolo á las raíces de mis pies.
koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28 Y el [cuerpo mío] se va gastando como de carcoma, como vestido que se come de polilla.
"Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
