Job 10

1 ESTÁ mi alma aburrida de mi vida: daré yo suelta á mi queja sobre mí, hablaré con amargura de mi alma.

"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,

2 Diré á Dios: no me condenes; hazme entender por qué pleiteas conmigo.

minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

3 ¿Parécete bien que oprimas, que deseches la obra de tus manos, y que resplandezcas sobre el consejo de los impíos?

Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

4 ¿Tienes tú ojos de carne? ¿ves tú como ve el hombre?

Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

5 ¿Son tus días como los días del hombre, ó tus años como los tiempos humanos,

Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

6 Para que inquieras mi iniquidad, y busques mi pecado,

koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,

7 Sobre saber tú que no soy impío, y que no hay quien de tu mano libre?

vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

8 Tus manos me formaron y me compusieron todo en contorno: ¿y así me deshaces?

Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

9 Acuérdate ahora que como á lodo me diste forma: ¿y en polvo me has de tornar?

Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

10 ¿No me fundiste como leche, y como un queso me cuajaste?

Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

11 Vestísteme de piel y carne, y cubrísteme de huesos y nervios.

Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

12 Vida y misericordia me concediste, y tu visitación guardó mi espíritu.

Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

13 Y estas cosas tienes guardadas en tu corazón; yo sé que esto está cerca de ti.

Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14 Si pequé, tú me has observado, y no me limpias de mi iniquidad.

jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.

15 Si fuere malo, ¡ay de mí! y si fuere justo, no levantaré mi cabeza, estando harto de deshonra, y de verme afligido.

Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16 Y subirá de punto, [pues] me cazas como á león, y tornas á hacer en mí maravillas.

Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17 Renuevas contra mí tus plagas, y aumentas conmigo tu furor, remudándose sobre mí ejércitos.

Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

18 ¿Por qué me sacaste de la matriz? Habría yo espirado, y no me vieran ojos.

Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

19 Fuera, como si nunca hubiera sido, llevado desde el vientre á la sepultura.

Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

20 ¿No son mis días poca cosa? Cesa pues, y déjame, para que me conforte un poco.

Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,

21 Antes que vaya para no volver, á la tierra de tinieblas y de sombra de muerte;

ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,

22 Tierra de oscuridad, lóbrega como sombra de muerte, sin orden, y que aparece como [la] oscuridad [misma].

maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."