Eclesiastés 10

1 LAS moscas muertas hacen heder [y] dar mal olor el perfume del perfumista: [así] una pequeña locura, al estimado por sabiduría y honra.

Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.

2 El corazón del sabio está á su mano derecha; mas el corazón del necio á su mano izquierda.

Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle.

3 Y aun mientras va el necio por el camino, fálta[le] su cordura, y dice á todos, [que] es necio.

Tietä käydessäkin puuttuu tyhmältä mieltä: jokaiselle hän ilmaisee olevansa tyhmä.

4 Si el espíritu del príncipe se exaltare contra ti, no dejes tu lugar; porque la lenidad hará cesar grandes ofensas.

Jos hallitsijassa nousee viha sinua kohtaan, niin älä jätä paikkaasi; sillä sävyisyys pidättää suurista synneistä.

5 Hay un mal que debajo del sol he visto, á manera de error emanado del príncipe:

On onnettomuus se, minkä olen nähnyt auringon alla, vallanpitäjästä lähtenyt erehdys:

6 La necedad está colocada en grandes alturas, y los ricos están sentados en lugar bajo.

tyhmyys asetetaan arvon korkeuksiin, ja rikkaat saavat istua alhaalla.

7 Vi siervos en caballos, y príncipes que andaban como siervos sobre la tierra.

Minä olen nähnyt palvelijat hevosten selässä ja ruhtinaat kävelemässä kuin palvelijat maassa.

8 El que hiciere el hoyo caerá en él; y el que aportillare el vallado, morderále la serpiente.

Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa; joka muuria purkaa, sitä puree käärme.

9 El que mudare las piedras, trabajo tendrá en ellas: el que cortare la leña, en ella peligrará.

Joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu; joka puita halkoo, se joutuu siinä vaaraan.

10 Si se embotare el hierro, y su filo no fuere amolado, hay que añadir entonces más fuerza: empero excede la bondad de la sabiduría.

Jos rauta on tylsynyt eikä teränsuuta tahkota, täytyy ponnistaa voimia; mutta hyödyllinen kuntoonpano on viisautta.

11 Muerde la serpiente cuando no está encantada, y el lenguaraz no es mejor.

Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoojalla ole hyötyä taidostaan.

12 Las palabras de la boca del sabio son gracia; mas los labios del necio causan su propia ruina.

Sanat viisaan suusta saavat suosiota, mutta tyhmän nielevät hänen omat huulensa.

13 El principio de las palabras de su boca es necedad; y el fin de su charla nocivo desvarío.

Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä, ja hänen puheensa loppu pahaa mielettömyyttä.

14 El necio multiplica palabras: no sabe hombre lo que ha de ser; ¿y quién le hará saber lo que después de él será?

Tyhmä puhuu paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee?

15 El trabajo de los necios los fatiga; porque no saben por dónde ir á la ciudad.

Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa kaupunkiinkaan kulkea.

16 ¡Ay de ti, tierra, cuando tu rey es muchacho, y tus príncipes comen de mañana!

Voi sinua, maa, jolla on kuninkaana poikanen ja jonka ruhtinaat jo aamulla aterioita pitävät!

17 ¡Bienaventurada, tú, tierra, cuando tu rey es hijo de nobles, y tus príncipes comen á su hora, por refección, y no por el beber!

Onnellinen sinä, maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!

18 Por la pereza se cae la techumbre, y por flojedad de manos se llueve la casa.

Missä laiskuus on, siinä vuoliaiset vaipuvat; ja missä kädet velttoina riippuvat, tippuu huoneeseen vettä.

19 Por el placer se hace el convite, y el vino alegra los vivos: y el dinero responde á todo.

Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.

20 Ni aun en tu pensamiento digas mal del rey, ni en los secretos de tu cámara digas mal del rico; porque las aves del cielo llevarán la voz, y las que tienen alas harán saber la palabra.

Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.