Jó 39

1 Sabes tu o tempo em que as cabras montesas dão filhotes? Ou observaste tu as cervas quando em trabalho de parto?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

2 Contaste os meses que elas cumprem, e sabes o tempo de seu parto?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

3 Quando se encurvam, produzem seus filhos, [e] lançam de si suas dores.

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

4 Seus filhos se fortalecem, crescem como o trigo; saem, e nunca mais voltam a elas.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

5 Quem despediu livre ao asno montês? E quem ao asno selvagem soltou das ataduras?

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

6 Ao qual eu dei a terra desabitada por casa, e a terra salgada por suas moradas.

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

7 Ele zomba do tumulto da cidade; não ouve os gritos do condutor.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

8 A extensão dos montes é seu pasto; e busca tudo o que é verde.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

9 Por acaso o boi selvagem quererá te servir, ou ficará junto de tua manjedoura?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

10 Ou amarrarás ao boi selvagem com sua corda para o arado? Ou lavrará ele aos campos atrás de ti?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

11 Confiarás nele, por ser grande sua força, e deixarás que ele faça teu trabalho?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

12 Porás tua confiança nele, para que ele colha tua semente, e a junte em tua eira?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

13 As asas da avestruz batem alegremente, mas são suas asas e penas como as da cegonha?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

14 Ela deixa seus ovos na terra, e os esquenta no chão,

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

15 E se esquece de que pés podem os pisar, e os animais do campo [podem] os esmagar.

Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

16 Age duramente para com seus filhos, como se não fossem seus, sem temer que seu trabalho tenha sido em vão.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

17 Porque Deus a privou de sabedoria, e não lhe repartiu entendimento.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

18 Porém quando se levanta para correr, zomba do cavalo e do seu cavaleiro.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

19 És tu que dás força ao cavalo, ou que vestes seu pescoço com crina?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

20 Podes tu o espantar como a um gafanhoto? O sopro de suas narinas é terrível.

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

21 Ele escarva a terra, alegra-se de sua força, [e] sai ao encontro das armas;

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

22 Ele zomba do medo, e não se espanta; nem volta para trás por causa da espada.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

23 Contra ele rangem a aljava, o ferro brilhante da lança e do dardo;

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

24 Sacudido-se com furor, ele escarva a terra; ele não fica parado ao som da trombeta.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

25 Ao som das trombetas diz: Eia! E desde longe cheira a batalha, o grito dos capitães, e o barulho.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

26 Por acaso é por tua inteligência que o gavião voa, [e] estende suas asas para o sul?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

27 Ou é por tua ordem que a água voa alto e põe seu ninho na altura?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

28 Nas penhas ela mora e habita; no cume das penhas, e em lugares seguros.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

29 Desde ali espia a comida; seus olhos avistam de longe.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

30 Seus filhotes sugam sangue; e onde houver cadáveres, ali ela está.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.