Jó 3

1 Depois disto Jó abriu sua boca, e amaldiçoou seu dia.

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

2 Pois Jó respondeu, e disse:

Ja Job vastasi ja sanoi:

3 Pereça o dia em que nasci, e a noite [em que] se disse: Um homem foi concebido.

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

4 Torne-se aquele dia em trevas; Deus não lhe dê atenção desde acima, nem claridade brilhe sobre ele.

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

5 Reivindiquem-no para si trevas e sombra de morte; nuvens habitem sobre ele; a escuridão do dia o espante.

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

6 Tome a escuridão aquela noite; não seja contada entre os dias do ano, nem faça parte do número dos meses.

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

7 Ah se aquela noite fosse solitária, e música de alegria não viesse a ela!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

8 Amaldiçoem-na os que amaldiçoam o dia, os que se preparam para levantar seu pranto.

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

9 Escureçam-se as estrelas de sua manhã; espere a luz, e não venha, e as pálpebras não vejam o amanhecer;

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

10 Pois não fechou as portas do ventre onde eu estava, nem escondeu de meus olhos o sofrimento.

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

11 Por que eu não morri desde a madre, ou perdi a vida ao sair do ventre?

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

12 Por que joelhos me receberam? E por que seios me amamentaram?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

13 Pois agora eu jazeria e repousaria; dormiria, e então haveria repouso para mim;

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

14 Com os reis e os conselheiros da terra, que edificavam para si os desertos;

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

15 Ou com os príncipes que tinham ouro, que enchiam suas casas de prata.

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

16 Ou [por que] não fui como um aborto oculto, como as crianças que nunca viram a luz?

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

17 Ali os maus deixam de perturbar, e ali repousam os cansados de forças.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

18 Ali os prisioneiros juntamente repousam; [e] não ouvem a voz do opressor.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

19 Ali estão o pequeno e o grande; e o servo livre [está] de seu senhor.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

20 Por que se dá luz ao sofredor, e vida aos amargos de alma,

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

21 Que esperam a morte, e ela não chega, e que a buscam mais que tesouros;

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

22 Que saltam de alegram e ficam contentes quando acham a sepultura?

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

23 [E também] ao homem cujo caminho é oculto, e a quem Deus [o] encobriu?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

24 Pois antes do meu pão vem meu suspiro; e meus gemidos correm como águas.

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

25 Pois aquilo eu temia tanto veio a mim, e aquilo que tinha medo me aconteceu.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

26 Não tenho tido descanso, nem tranquilidade, nem repouso; mas perturbação veio sobre mim.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.