Jó 17
1 Meu espírito está arruinado, meus dias vão se extinguindo, e a sepultura já etá pronta para mim.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Comigo há ninguém além de zombadores, e meus olhos são obrigados a ficar diante de suas provocações.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Concede-me, por favor, uma garantia para comigo; quem [outro] há que me dê a mão?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Pois aos corações deles tu encobriste do entendimento; portanto não os exaltarás.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 Aquele que denuncia a seus amigos em proveito próprio, também os olhos de seus filhos desfalecerão.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 Ele tem me posto por ditado de povos, e em meu rosto é onde eles cospem.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Por isso meus olhos se escureceram de mágoa, e todos os membros de meu corpo são como a sombra.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Os íntegros pasmarão sobre isto, e o inocente se levantará contra o hipócrita.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 E o justo prosseguirá seu caminho, e o puro de mãos crescerá em força.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Mas, na verdade, voltai-vos todos vós, e vinde agora, pois sábio nenhum acharei entre vós.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Meus dias se passaram, meus pensamentos foram arrancados, os desejos do meu coração.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 Tornaram a noite em dia; a luz se encurta por causa das trevas.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 À cova chamo: Tu és meu pai; e aos vermes: [Sois] minha mãe e minha irmã.
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Onde, pois, estaria agora minha esperança? Quanto à minha esperança, quem a poderá ver?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
