Salmenes 49

1 Til sangmesteren; av Korahs barn; en salme. Hør dette, alle folk, vend øret til, alle I som bor i verden,

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

2 både lave og høie, rike og fattige, alle tilsammen!

sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

3 Min munn skal tale visdom, og mitt hjertes tanke er forstand.

Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

4 Jeg vil bøie mitt øre til tankesprog, jeg vil fremføre min gåtefulle tale til citaren.

Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

5 Hvorfor skal jeg frykte i de onde dager, når mine forfølgeres ondskap omgir mig,

Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

6 de som setter sin lit til sitt gods og roser sig av sin store rikdom?

He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

7 En mann kan ikke utløse en bror, han kan ikke gi Gud løsepenger for ham

Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

8 - for deres livs utløsning er for dyr, og han må avstå derfra til evig tid -

Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

9 så han skulde bli ved å leve evindelig og ikke se graven.

että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

10 Nei, han vil få se den. De vise dør, dåren og den uforstandige omkommer tilsammen og overlater sitt gods til andre.

Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

11 Deres hjertes eneste tanke er at deres hus skal stå til evig tid, deres boliger fra slekt til slekt; de kaller sine jorder op efter sine navn.

He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

12 Og dog blir et menneske i herlighet ikke stående; han er lik dyrene, som går til grunne.

Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

13 Således går det dem som er fulle av selvtillit, og dem som følger dem efter og har behag i deres tale. (Sela)

Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)

14 Som en fårehjord føres de ned i dødsriket, døden vokter dem, og de opriktige hersker over dem, når morgenen bryter frem, og deres skikkelse blir ødelagt av dødsriket, så de ikke har nogen bolig mere. (Sheol h7585)

Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)

15 Men Gud skal forløse min sjel av dødsrikets vold, for han skal ta mig til sig. (Sela) (Sheol h7585)

Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)

16 Frykt ikke når en mann blir rik, når hans huses herlighet blir stor!

Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

17 For han skal intet ta med sig når han dør; hans herlighet skal ikke fare ned efter ham.

Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

18 Om han enn velsigner sin sjel i sitt liv, og de priser dig fordi du gjør dig til gode,

Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

19 så skal du dog komme til dine fedres slekt; de ser ikke lyset evindelig.

täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.

20 Et menneske i herlighet, som ikke har forstand, er lik dyrene, som går til grunne.

Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.