< Waiata 120 >

1 He waiata; he pikitanga. I tangi, ahau ki a Ihowa i toku matenga; a i whakahoki kupu mai ia ki ahau.
Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.
2 E Ihowa, whakaorangia toku wairua i te ngutu teka, i te arero hianga.
Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.
3 Ko te aha e hoatu ki a koe? ko te aha hoki e tapiritia atu mau, e te arero hianga?
Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?
4 Ko nga pere koi a te hunga nunui, me nga waro hunipa.
Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!
5 Aue, toku mate, to te manene i Meheke, toku hoki e noho nei i nga teneti o Kerara!
Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!
6 Kua roa te nohoanga tahitanga o toku wairua ki te tangata e kino ana ki te ata noho.
Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.
7 Mo te ata noho ahau, engari ka korero ahau, ka anga ratou ka whawhai.
Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

< Waiata 120 >