Job 14

1 “Kut nukewa isusla tuh munas ac tia ku in sifacna. Moul lasr nukewa fototo ac sessesla ke mwe ongoiya.

"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 Kut kapak na sa na in uli oana ros uh; Ac kut wanginla oana lul uh.

kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 O God, ya kom ku in ngetma ac nunku ke kain mwet se nga uh, Ku eisyuyang nu in nununku?

Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 Wangin ma nasnas ku in tuku Liki sie ma su arulana fohkfok oana mwet uh.

Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Lusen moul lal nuna oakwuki na meet — Aok, pisen malem ma el ac moul uh. Kom orala tari oakwuk lom, ac tia ku in ikilyukla.

Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 Ngetla lukel ac nimet lusrongol. Lela elan engankin moul upa se inge, el fin ku.

Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 “Oasr finsrak ke soko sak ma pakpuki tari — Mweyen ac ku in sifil srunak ac moul.

Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 Okah uh finne matuoh, Ac srua uh misa infohk uh,

Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 Fin oasr kof pusralla na ac sifilpa kapak oana soko sak fusr.

niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 A mwet se fin misa, na fuka? Ke el misa uh, pa na ingan saflaiyal.

Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 “Oana sie lulu su paola, Ac soko infacl su tila soror,

Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 Ouinge mwet uh ac misa, ac tia sifil moulyak. Nwe ke pacl se kusrao ac fah wanginla, elos fah tia ngutalik; Ku mukuila liki motul lalos.

niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 “Nga ke kom in wikinyula in facl sin mwet misa; Lela in wikinyukla nga nwe ke na kasrkusrak lom uh wanginla, Ac kom oakiya sie pacl an in esamyu. (Sheol h7585)

Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

14 Ku mwet se fin misa, ya el ku in sifil moulyak? Tusruktu, nga ac soano in oasr pacl wo se, Ke pacl koluk se inge ac wanginla.

Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Na kom fah pang ac nga ac topuk kom, Ac kom fah insewowo keik, su ma orekla lun poum.

Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Na kom fah karingin fahluk nukewa luk, A kom fah tia oakla ma koluk luk.

Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 Kom ac fah nunak munas kac, ac mulkunla ma inge; Kom ac fah eela ma sufal nukewa ma nga orala.

rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 “Sie pacl eol uh ac mokukla, Ac fulu uh ac mokleyukla.

Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 Kof uh ac fah kangla eot uh, Ac af upa ac fah pahtkakunla fohkon acn uh; Ouinge kom fah kunausla finsrak lun mwet uh ke moul lalos.

vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Kom kunausla ku lun sie mwet ac lusulla ma pahtpat; Ac mutal irelik in misa lal.

Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Wen natul uh ac fah sunakinyuk, a el ac tia ku in etu, Ke ac akmwekinyeyukla tulik natul, ac tia pac akkalemyeyuk nu sel.

Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 El ac pula na ngal lun manol, Ac asor lun nunak lal mukena.”

Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."