< ヨブ 記 29 >

1 ヨブはまた言葉をついで言った、
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 「ああ過ぎた年月のようであったらよいのだが、神がわたしを守ってくださった日のようであったらよいのだが。
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 あの時には、彼のともしびがわたしの頭の上に輝き、彼の光によってわたしは暗やみを歩んだ。
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 わたしの盛んな時のようであったならよいのだが。あの時には、神の親しみがわたしの天幕の上にあった。
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 あの時には、全能者がなおわたしと共にいまし、わたしの子供たちもわたしの周囲にいた。
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 あの時、わたしの足跡は乳で洗われ、岩もわたしのために油の流れを注ぎだした。
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 あの時には、わたしは町の門に出て行き、わたしの座を広場に設けた。
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 若い者はわたしを見てしりぞき、老いた者は身をおこして立ち、
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 君たる者も物言うことをやめて、その口に手を当て、
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 尊い者も声をおさめて、その舌を上あごにつけた。
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 耳に聞いた者はわたしを祝福された者となし、目に見た者はこれをあかしした。
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 これは助けを求める貧しい者を救い、また、みなしごおよび助ける人のない者を救ったからである。
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 今にも滅びようとした者の祝福がわたしに来た。わたしはまたやもめの心をして喜び歌わせた。
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 わたしは正義を着、正義はわたしをおおった。わたしの公義は上着のごとく、また冠のようであった。
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 わたしは目しいの目となり、足なえの足となり、
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 貧しい者の父となり、知らない人の訴えの理由を調べてやった。
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 わたしはまた悪しき者のきばを折り、その歯の間から獲物を引き出した。
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 その時、わたしは言った、『わたしは自分の巣の中で死に、わたしの日は砂のように多くなるであろう。
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 わたしの根は水のほとりにはびこり、露は夜もすがらわたしの枝におくであろう。
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 わたしの栄えはわたしと共に新しく、わたしの弓はわたしの手にいつも強い』と。
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 人々はわたしに聞いて待ち、黙して、わたしの教に従った。
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 わたしが言った後は彼らは再び言わなかった。わたしの言葉は彼らの上に雨のように降りそそいだ。
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 彼らは雨を待つように、わたしを待ち望み、春の雨を仰ぐように口を開いて仰いだ。
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 彼らが希望を失った時にも、わたしは彼らにむかってほほえんだ。彼らはわたしの顔の光を除くことができなかった。
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 わたしは彼らのために道を選び、そのかしらとして座し、軍中の王のようにしており、嘆く者を慰める人のようであった。
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

< ヨブ 記 29 >