ヨブ 記 14
1 女から生れる人は日が短く、悩みに満ちている。
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 彼は花のように咲き出て枯れ、影のように飛び去って、とどまらない。
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 あなたはこのような者にさえ目を開き、あなたの前に引き出して、さばかれるであろうか。
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 だれが汚れたもののうちから清いものを出すことができようか、ひとりもない。
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 その日は定められ、その月の数もあなたと共にあり、あなたがその限りを定めて、越えることのできないようにされたのだから、
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 彼から目をはなし、手をひいてください。そうすれば彼は雇人のように、その日を楽しむことができるでしょう。
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 木には望みがある。たとい切られてもまた芽をだし、その若枝は絶えることがない。
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 たといその根が地の中に老い、その幹が土の中に枯れても、
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 なお水の潤いにあえば芽をふき、若木のように枝を出す。
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 しかし人は死ねば消えうせる。息が絶えれば、どこにおるか。
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 水が湖から消え、川がかれて、かわくように、
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 人は伏して寝、また起きず、天のつきるまで、目ざめず、その眠りからさまされない。
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 人がもし死ねば、また生きるでしょうか。わたしはわが服役の諸日の間、わが解放の来るまで待つでしょう。
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 あなたがお呼びになるとき、わたしは答えるでしょう。あなたはみ手のわざを顧みられるでしょう。
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 その時あなたはわたしの歩みを数え、わたしの罪を見のがされるでしょう。
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 わたしのとがは袋の中に封じられ、あなたはわたしの罪を塗りかくされるでしょう。
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 しかし山は倒れてくずれ、岩もその所から移される。
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 水は石をうがち、大水は地のちりを洗い去る。このようにあなたは人の望みを断たれる。
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 あなたはながく彼に勝って、彼を去り行かせ、彼の顔かたちを変らせて追いやられる。
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 彼の子らは尊くなっても、彼はそれを知らない、卑しくなっても、それを悟らない。
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 ただおのが身に痛みを覚え、おのれのために嘆くのみである」。
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
