Salmi 22

1 Per il Capo de’ musici. Su “Cerva dell’aurora”. Salmo di Davide. Dio mio, Dio mio, perché mi hai abbandonato? Perché te ne stai lontano, senza soccorrermi, senza dare ascolto alle parole del mio gemito?

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

2 Dio mio, io grido di giorno, e tu non rispondi; di notte ancora, e non ho posa alcuna.

Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

3 Eppur tu sei il Santo, che siedi circondato dalle lodi d’Israele.

Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

4 I nostri padri confidarono in te; confidarono e tu li liberasti.

Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

5 Gridarono a te, e furon salvati; confidarono in te, e non furon confusi.

He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

6 Ma io sono un verme e non un uomo; il vituperio degli uomini, e lo sprezzato dal popolo.

Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

7 Chiunque mi vede si fa beffe di me; allunga il labbro, scuote il capo, dicendo:

Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

8 Ei si rimette nell’Eterno; lo liberi dunque; lo salvi, poiché lo gradisce!

"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

9 Sì, tu sei quello che m’hai tratto dal seno materno; m’hai fatto riposar fidente sulle mammelle di mia madre.

Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

10 A te fui affidato fin dalla mia nascita, tu sei il mio Dio fin dal seno di mia madre.

sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

11 Non t’allontanare da me, perché l’angoscia è vicina, e non v’è alcuno che m’aiuti.

Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

12 Grandi tori m’han circondato; potenti tori di Basan m’hanno attorniato;

Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

13 apron la loro gola contro a me, come un leone rapace e ruggente.

avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

14 Io son come acqua che si sparge, e tutte le mie ossa si sconnettono; il mio cuore è come la cera, si strugge in mezzo alle mie viscere.

Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

15 Il mio vigore s’inaridisce come terra cotta, e la lingua mi s’attacca al palato; tu m’hai posto nella polvere della morte.

Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

16 Poiché cani m’han circondato; uno stuolo di malfattori m’ha attorniato; m’hanno forato le mani e i piedi.

Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

17 Posso contare tutte le mie ossa. Essi mi guardano e m’osservano;

Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

18 spartiscon fra loro i miei vestimenti e tirano a sorte la mia veste.

he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

19 Tu dunque, o Eterno, non allontanarti, tu che sei la mia forza, t’affretta a soccorrermi.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

20 Libera l’anima mia dalla spada, l’unica mia, dalla zampa del cane;

Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

21 salvami dalla gola del leone. Tu mi risponderai liberandomi dalle corna dei bufali.

Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

22 Io annunzierò il tuo nome ai miei fratelli, ti loderò in mezzo all’assemblea.

Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

23 O voi che temete l’Eterno, lodatelo! Glorificatelo voi, tutta la progenie di Giacobbe, e voi tutta la progenie d’Israele, abbiate timor di lui!

Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

24 Poich’egli non ha sprezzata né disdegnata l’afflizione dell’afflitto, e non ha nascosta la sua faccia da lui; ma quand’ha gridato a lui, ei l’ha esaudito.

Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

25 Tu sei l’argomento della mia lode nella grande assemblea; io adempirò i miei voti in presenza di quelli che ti temono.

Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

26 Gli umili mangeranno e saranno saziati; quei che cercano l’Eterno lo loderanno; il loro cuore vivrà in perpetuo.

Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

27 Tutte le estremità della terra si ricorderan dell’Eterno e si convertiranno a lui; e tutte le famiglie delle nazioni adoreranno nel tuo cospetto.

Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

28 Poiché all’Eterno appartiene il regno, ed egli signoreggia sulle nazioni.

sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

29 Tutti gli opulenti della terra mangeranno e adoreranno; tutti quelli che scendon nella polvere e non possono mantenersi in vita s’inchineranno dinanzi a lui.

Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

30 La posterità lo servirà; si parlerà del Signore alla ventura generazione.

Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

31 Essi verranno e proclameranno la sua giustizia, al popolo che nascerà diranno come egli ha operato.

He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.