Proverbi 5
1 Figliuol mio, attendi alla mia sapienza, Inchina il tuo orecchio al mio intendimento;
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 Acciocchè tu osservi gli avvedimenti, E che le tue labbra conservino la scienza.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Perciocchè le labbra della [donna] straniera stillano favi di miele. E il suo palato [è] più dolce che olio;
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 Ma il fine di essa [è] amaro come assenzio, Acuto come una spada a due tagli.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 I suoi sentieri sono vaganti, senza che essa sappia ove va, Perchè non considera attentamente la via della vita.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Ora dunque, figliuoli, ascoltatemi, E non vi dipartite da' detti della mia bocca.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Allontana la tua via da essa, E non accostarti all'uscio della sua casa;
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 Che talora tu non dia il tuo onore agli stranieri, E gli anni tuoi al crudele;
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 Che talora i forestieri non si sazino delle tue facoltà; E che le tue fatiche [non vadano] nella casa dello strano;
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 [E che tu non] gema alla fine, Quando la tua carne ed il tuo corpo saranno consumati;
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 E non dica: Come ebbi io in odio l'ammaestramento? E come rigettò il mio cuore la correzione?
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 E [come] non ascoltai la voce di quelli che mi ammaestravano, E non inchinai il mio orecchio a quelli che m'insegnavano?
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Quasi che sono stato in ogni male, In mezzo della raunanza e della congregazione.
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Bevi delle acque della tua cisterna, E de' ruscelli di mezzo della tua fonte.
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Spandansi le tue fonti fuori, Ed i ruscelli delle [tue] acque per le piazze.
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Sieno [quelle acque] a te solo, E a niuno strano teco.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Sia la tua fonte benedetta; E rallegrati della moglie della tua giovanezza.
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 [Siati ella] una cerva amorosa, ed una cavriuola graziosa; Inebbrinti le sue mammelle in ogni tempo; Sii del continuo invaghito del suo amore.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 E perchè, figliuol mio, t'invaghiresti della straniera, Ed abbracceresti il seno della forestiera?
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Conciossiachè le vie dell'uomo [sieno] davanti agli occhi del Signore, E ch'egli consideri tutti i suoi sentieri.
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Le iniquità dell'empio lo prenderanno, Ed egli sarà ritenuto con le funi del suo peccato.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Egli morrà per mancamento di correzione; E andrà errando per la molta sua pazzia.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
