Giobbe 5

1 Grida pure, vi sarà egli alcuno che ti risponda? Ed a cui d'infra i santi ti rivolgerai tu?

Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

2 Conciossiachè il cruccio uccida il pazzo, E lo sdegno faccia morir lo stolto.

Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

3 Io ho veduto il pazzo che si radicava; Ma incontanente ho maledetto il suo abitacolo.

Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

4 I suoi figliuoli son lungi dalla salvezza, E sono oppressati nella porta, senza che alcuno li riscuota.

Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

5 L'affamato divora la ricolta di esso, E la rapisce di mezzo le spine; E i ladroni trangugiano le sue facoltà.

Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

6 Perciocchè la sventura non ispunta dalla polvere, E il dolore non germoglia dalla terra;

Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

7 Benchè l'uomo nasca per soffrire, Come le faville delle brace per volare in alto.

Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

8 Ma quant'è a me, io ricercherei pure Iddio, Ed addirizzerei il mio ragionamento a Dio;

Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

9 Il quale fa cose sì grandi, che non si posson investigare; E tante cose maravigliose, che non si possono annoverare;

Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

10 Che manda la pioggia in su la terra, E le acque in su le campagne;

Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

11 [Che] innalza i bassi, E fa che quelli ch'erano in duolo sono esaltati per salvazione;

Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

12 Che disperde i pensieri degli astuti, E [fa che] le lor mani non possono far nulla di bene ordinato.

Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

13 Egli soprapprende i savi nella loro astuzia, E [fa] che il consiglio de' perversi va in ruina.

Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

14 Di giorno scontrano tenebre, E in pien mezzodì vanno a tentone come di notte.

Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

15 Ma egli salva il bisognoso dalla spada, Dalla gola loro, e dalla mano del possente.

Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

16 E vi è qualche speranza per lo misero; Ma l'iniquità ha la bocca turata.

Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

17 Ecco, beato [è] l'uomo, il quale Iddio castiga; E però non disdegnar la correzione dell'Onnipotente.

Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

18 Perciocchè egli è quel che manda la doglia e altresì [la] fascia; Egli è quel che fa la piaga, e le sue mani altresì guariscono.

Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

19 In sei afflizioni egli ti libererà, Ed in sette il male non ti toccherà.

Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

20 In [tempo di] fame egli ti riscoterà dalla morte, E in tempo di guerra dalla spada.

Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

21 Al [tempo del] flagello della lingua tu sarai nascosto; E non temerai la desolazione, quando verrà.

Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

22 Tu riderai del guasto e della carestia; E non temerai delle fiere della terra.

Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

23 Perciocchè tu avrai patto eziandio con le pietre de' campi; E le fiere della campagna ti saranno rendute pacifiche.

Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

24 E tu conoscerai per prova che il tuo padiglione [non sarà] se non pace, E governerai la tua casa, e nulla ti verrà fallito.

Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

25 E riconoscerai che la tua progenie [sarà] molta, E che i tuoi discendenti [saranno] come l'erba della terra.

Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

26 Tu entrerai in estrema vecchiezza nel sepolcro, Come la bica delle biade è accumulata al suo tempo.

Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

27 Ecco [ciò noi ti diciamo]; noi l'abbiamo investigato; egli [è] così; Ascoltalo, e riconoscilo.

Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.