Giobbe 4

1 ED Elifaz Temanita rispose, e disse:

Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

2 Se noi imprendiamo a parlarti, ti sarà egli molesto? Ma pur chi potrebbe rattener le parole?

Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

3 Ecco, tu correggevi molti, E rinforzavi le mani rimesse.

Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

4 I tuoi ragionamenti ridirizzavano quelli che vacillavano, E tu raffermavi le ginocchia che piegavano.

Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

5 Ma ora che [il male] ti è avvenuto, tu te ne affanni; [Ora ch'è] giunto fino a te, tu ne sei smarrito.

Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

6 La tua pietà non [è] ella [stata] la tua speranza, [E] l'integrità delle tue vie la tua aspettazione?

Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

7 Deh! rammemorati, quale innocente perì mai, Ed ove furono gli [uomini] diritti [mai] distrutti?

Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

8 Siccome io ho veduto che quelli che arano l'iniquità, E seminano la perversità, la mietono.

Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

9 Essi periscono per l'alito di Dio, E son consumati dal soffiar delle sue nari.

He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

10 Il ruggito del leone, e il grido del fier leone [son ribattuti]; E i denti de' leoncelli sono stritolati.

Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

11 Il vecchio leone perisce per mancamento di preda, E i figli della leonessa son dissipati.

Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

12 Or mi è stata di nascosto significata una parola, E l'orecchio mio ne ha ritenuto un poco.

Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

13 Fra le immaginazioni delle visioni notturne, Quando il più profondo sonno cade sopra gli uomini,

Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

14 Mi è venuto uno spavento ed un tremito, Che ha spaventate tutte quante le mie ossa.

Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

15 Ed uno spirito è passato davanti a me, Che mi ha fatto arricciare i peli della mia carne;

Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

16 Egli si è fermato, ed io non ho riconosciuto il suo aspetto; Una sembianza è stata davanti agli occhi miei, Ed io ho udita una voce sommessa [che diceva: ]

Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

17 L'uomo sarebbe egli giustificato da Dio? L'uomo sarebbe egli giudicato puro dal suo fattore?

Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

18 Ecco, egli non si fida ne' suoi servitori, E scorge della temerità ne' suoi Angeli.

Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

19 Quanto più in coloro che abitano in case di fango, Il cui fondamento [è] nella polvere, E che son ridotti in polvere, esposti a' vermi?

Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

20 Dalla mattina alla sera sono stritolati, E periscono in perpetuo, senza che alcuno vi ponga mente.

Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

21 L'eccellenza ch'era in loro non si diparte ella? Muoiono, ma non con sapienza.

Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.