Psalm 78

1 Ein Maskil Asaphs. Vernimm, mein Volk, meine Unterweisung, neigt euer Ohr den Worten meines Mundes!

Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 Ich will meinen Mund zu Sprüchen aufthun, will Rätsel aus der Vorzeit verkünden.

Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 Was wir gehört und erfahren, und was unsere Väter uns erzählt haben,

Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 wollen wir ihren Kindern nicht verhehlen, indem wir dem nachfolgenden Geschlechte die ruhmwürdigen Thaten Jahwes erzählen und seine Macht und die Wunder, die er gethan hat.

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Er stellte ein Zeugnis in Jakob auf und gab eine Weisung in Israel, indem er unseren Vätern gebot, sie ihren Söhnen kundzuthun,

Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 damit das nachkommende Geschlecht sie erführe, die Söhne, die geboren würden, damit sie aufträten und ihren Söhnen davon erzählten,

että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 damit sie auf Gott ihr Vertrauen setzten und der großen Thaten Gottes nicht vergäßen und seine Gebote hielten

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 und nicht wie ihre Väter würden, ein abtrünniges und widerspenstiges Geschlecht, ein Geschlecht, das nicht festes Sinnes war, und dessen Geist nicht treulich an Gott hielt.

Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Die Söhne Ephraims, die Bogengerüsteten, kehrten am Tage des Kampfes um.

Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 Sie hielten den Bund Gottes nicht und wollten nicht nach seinem Gesetze wandeln.

Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 Sie vergaßen seine großen Thaten und seine Wunder, die er sie hatte schauen lassen.

vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Vor ihren Vätern hatte er Wunder gethan in Ägypten, im Gefilde von Zoan.

Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 Er spaltete das Meer und ließ sie hindurchgehn und stellte die Wasser auf wie einen Damm.

Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

14 Er leitete sie tagsüber mit der Wolke, die ganze Nacht hindurch mit feurigem Schein.

Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

15 Er spaltete Felsen in der Wüste und tränkte sie wie mit Fluten in Fülle.

Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Er ließ Bäche aus dem Felsen hervorgehn und Wasser in Strömen herabfließen.

Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Dennoch sündigten sie weiter gegen ihn, indem sie sich in der Wüste gegen den Höchsten empörten.

Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 Sie versuchten Gott in ihrem Herzen, indem sie Speise für ihr Gelüsten forderten.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Sie redeten wider Gott und sprachen: “Kann wohl Gott in der Wüste einen Tisch anrichten?

Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 “Wohl schlug er den Felsen, daß Wasser strömten, und Bäche sich ergossen; “vermag er wohl auch Brot zu geben oder seinem Volke Fleisch zu verschaffen?”

Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 Darum, als Jahwe das hörte, entrüstete er sich, und Feuer entzündete sich wider Jakob, und Zorn stieg herauf über Israel,

Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

22 weil sie Gotte nicht glaubten und auf seine Hilfe nicht vertrauten.

koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Und er gebot den Wolken droben und öffnete die Thüren des Himmels,

Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

24 ließ Manna auf sie regnen, daß sie zu essen hätten, und verlieh ihnen Himmelskorn.

hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

25 Engelbrot hatte jedermann zu essen; er sandte ihnen Zehrung in Fülle.

Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 Er ließ den Ostwind am Himmel aufbrechen und führte durch seine Stärke den Südwind herbei.

Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 Er ließ Fleisch auf sie regnen wie Staub und beflügelte Vögel wie Sand am Meer.

hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 Mitten in sein Lager ließ er sie fallen, rings um seine Wohnung her.

hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

29 Da aßen sie und wurden gründlich satt, und er befriedigte ihr Gelüst.

Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Noch hatten sie sich ihres Gelüstes nicht entschlagen - sie hatten ihre Speise noch im Mund -

Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 da stieg der Zorn Gottes über sie herauf und würgte unter ihren Fetten und streckte die Jünglinge Israels nieder.

kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 Trotz alledem sündigten sie weiter und glaubten nicht an seine Wunder.

Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Darum ließ er ihre Tage wie einen Hauch dahinschwinden und ihre Jahre in bestürzender Schnelle.

Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Wenn er sie würgte, so fragten sie nach ihm und wendeten sich zurück zu Gott

Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 und gedachten daran, daß Gott ihr Fels und Gott, der Höchste, ihr Erlöser sei.

He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 Sie beschwatzten ihn mit ihrem Munde und logen ihm mit ihrer Zunge;

Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 aber ihr Sinn war ihm gegenüber nicht fest, und sie hielten nicht treulich an seinem Bund,

sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 während doch er barmherzig war, Schuld vergab und sie nicht vertilgte, gar oft von seinem Zorn abließ und nicht seinen ganzen Grimm aufbot.

Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 Denn er gedachte daran, daß sie Fleisch seien, ein Hauch, der dahinfährt und nicht wiederkommt.

Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Wie oft empörten sie sich gegen ihn in der Wüste, betrübten sie ihn in der Einöde!

Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Immer wieder versuchten sie Gott und kränkten den Heiligen Israels.

Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 Sie gedachten nicht an seine gewaltige Hand, an den Tag, da er sie vom Feinde befreit hatte,

He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 da er seine Zeichen in Ägypten hinstellte und seine Wunder im Gefilde von Zoan.

jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 Denn er verwandelte ihre Ströme in Blut und ihre Bäche, damit sie nicht trinken könnten.

muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 Er sandte Hundsfliegen gegen sie, die fraßen sie, und Frösche, die verderbten sie.

lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 Er gab ihr Gewächs dem Ungeziefer preis und was sie erarbeitet, der Heuschrecke.

antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 Er erschlug ihre Weinstöcke mit Hagel und ihre Maulbeerfeigenbäume mit Schloßen.

hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 Er gab ihr Vieh dem Hagel preis und ihre Herden den Blitzen.

antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49 Er entsandte wider sie die Glut seines Zorns, Wut und Grimm und Drangsal, eine Schar von Unglücksengeln.

Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50 Er ließ seinem Zorne freien Lauf, entzog ihre Seele nicht dem Tod und überlieferte ihr Leben der Pest.

Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 Er schlug alle Erstgeburt in Ägypten, die Erstlinge der Manneskraft in den Zelten Hams.

Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 Und er ließ sein Volk ausziehen wie Schafe und leitete sie in der Wüste wie eine Herde.

Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 Er führte sie sicher, und sie brauchten sich nicht zu fürchten; ihre Feinde aber bedeckte das Meer.

Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 Er brachte sie in sein heiliges Gebiet, zu dem Berge, den seine Rechte erworben hatte.

Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 Er vertrieb vor ihnen Völker, verloste ihr Land zum erblichen Besitz und ließ in ihren Zelten die Stämme Israels wohnen.

Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 Aber sie versuchten Gott, den Höchsten, und empörten sich gegen ihn und hielten seine Gebote nicht.

Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 Sie wandten sich ab und waren treulos wie ihre Väter, wandelten sich, wie ein trügerischer Bogen.

vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 Sie erzürnten ihn mit ihren Höhen und erregten seinen Eifer durch ihre Bilder.

He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Da Gott das vernahm, entrüstete er sich und verwarf Israel völlig.

Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 Er gab die Wohnung zu Silo preis, das Zelt, wo er unter den Menschen wohnte,

Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 ließ seine Macht in die Gefangenschaft wandern und seine Zier in die Gewalt des Feindes.

Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Er gab sein Volk dem Schwerte preis und entrüstete sich über sein Besitztum.

Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

63 Seine Jünglinge fraß das Feuer, und seine Jungfrauen blieben ohne Hochzeitslied.

Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Seine Priester fielen durch das Schwert, und seine Witwen hielten keine Totenklage.

Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Da erwachte der Herr wie ein Schlafender, wie ein Held, der vom Weine besiegt ward.

Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

66 Und er schlug seine Feinde zurück: ewige Schmach brachte er über sie.

Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Und er verwarf das Zelt Josephs und erwählte nicht den Stamm Ephraim,

Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 sondern erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, den er liebgewonnen.

vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Und er baute so fest wie die Himmelshöhen sein Heiligtum, wie die Erde, die er für die Ewigkeit gegründet hat.

Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 Er erwählte seinen Knecht David und nahm ihn von den Schafhürden hinweg.

Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

71 Von den säugenden Schafen holte er ihn weg, daß er sein Volk Jakob weide und Israel, sein Besitztum.

Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

72 Und er weidete sie in Herzenseinfalt und führte sie mit kluger Hand.

Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.