Psalm 77

1 Dem Musikmeister, nach Jeduthun. Von Asaph. Ein Psalm. Meine Stimme erhebe sich zu Gott, und ich will schreien, meine Stimme erhebe sich zu Gott, daß er auf mich höre.

Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.

2 In der Zeit meiner Not suche ich den Herrn: meine Hand ist des nachts ausgestreckt und ermattet nicht; meine Seele will sich nicht trösten lassen.

Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.

3 Ich gedenke an Gott und seufze; ich sinne nach, und es verzagt mein Geist. (Sela)

Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)

4 Du hältst meine Augenlider wach; ich bin voller Unruhe und kann nicht reden.

Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.

5 Ich überdenke die Tage der Vorzeit, die längst entschwundenen Jahre.

Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.

6 Ich gedenke in der Nacht meines Saitenspiels, sinne in meinem Herzen, und es forscht mein Geist:

Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:

7 Will denn der Herr auf ewig verstoßen und keine Gnade mehr erzeigen?

Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?

8 Ist's denn für immer mit seiner Gnade zu Ende, gar aus mit seiner Treue auf alle Geschlechter?

Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?

9 Hat denn Gott vergessen, gnädig zu sein, oder im Zorn sein Erbarmen verschlossen? (Sela)

Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)

10 Und ich sprach: Das ist mein Leiden, daß die Rechte des Höchsten sich geändert hat.

Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.

11 Ich gedenke der Thaten Jah's; ja, ich gedenke deines wunderbaren Thuns in der Vorzeit.

Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.

12 Ich will nachdenken über all' dein Thun und über deine großen Thaten sinnen.

Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.

13 Gott, erhaben ist dein Weg! Wer ist ein großer Gott wie Gott?

Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?

14 Du bist der rechte Gott, thust Wunder; du hast unter den Völkern deine Macht kund werden lassen.

Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.

15 Mit mächtigem Arm hast du dein Volk erlöst, die Söhne Jakobs und Josephs. (Sela)

Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)

16 Da dich die Wasser sahen, Gott, da dich die Wasser sahen, bebten sie, und es zitterten die Fluten.

Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.

17 In den Strömen ergoß sich das dichte Gewölk; die Wolken donnerten, und es fuhren einher deine Pfeile.

Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.

18 Dein Donner erschallte im Wirbelwind; Blitze erleuchteten den Erdkreis, es zitterte und erbebte die Erde.

Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.

19 Durchs Meer ging dein Weg, und dein Pfad durch große Wasser, und deine Spuren waren nicht zu erkennen.

Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.

20 Du führtest dein Volk wie Schafe durch Mose und Aaron.

Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.