Job 37

1 Ja, darüber erzittert mein Herz und bebt empor von seiner Stelle.

"Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.

2 O hört, hört das Grollen seiner Stimme und das Brausen, das aus seinem Munde kommt!

Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

3 Unter den ganzen Himmel hin entfesselt er es und sein Licht über die Säume der Erde.

Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

4 Hinter ihm drein brüllt eine Stimme; er donnert mit seiner majestätischen Stimme und hält sie nicht zurück, wenn seine Stimme erschallt.

Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.

5 Gott donnert mit seiner Stimme wunderbar - er, der Großes thut, das für uns unbegreiflich ist.

Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

6 Denn zum Schnee spricht er: Falle zur Erde! und zum Regenguß und zu seinen gewaltigen Regengüssen.

Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

7 Aller Menschen Hand versiegelt er, damit alle Leute sein Thun erkennen.

Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

8 Dann geht das Wild ins Versteck und ruht in seinen Lagerstätten.

Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.

9 Aus der Kammer kommt der Sturm, und aus den Speichern die Kälte.

Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.

10 Durch Gottes Odem giebt es Eis, und des Wassers Weite liegt in Enge.

Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.

11 Auch mit Naß belastet er die Wolke, streut weithin aus sein Lichtgewölk.

Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

12 Das aber wendet sich ringsumher nach seiner Leitung gemäß ihrem Thun, zu Allem, was er ihnen gebeut über die Erdenwelt hin -

Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.

13 bald als Rute, wenn es seiner Erde dient, bald zum Segen läßt er es treffen.

Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

14 Vernimm dies, o Hiob! Steh still und beachte die Wunder Gottes!

Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

15 Begreifst du es, wenn Gott ihnen Auftrag erteilt und das Licht seiner Wolken leuchten läßt?

Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

16 Begreifst du der Wolke Schweben, die Wunder des an Einsicht Vollkommenen?

Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

17 du, dessen Kleider heiß sind, wenn die Erde infolge des Südwinds ruht.

Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

18 Wölbst du mit ihm die lichten Höhen, die fest sind wie ein gegossener Spiegel?

kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?

19 Thue uns kund, was wir ihm sagen sollen! Wir können nichts vorbringen vor Finsternis!

Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

20 Soll ihm gemeldet werden, daß ich reden will? oder hat je ein Mensch gefordert, daß er vernichtet werde?

Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

21 Jetzt freilich sieht man nicht das Sonnenlicht, das hinter den Wolken helle leuchtet; doch ein Wind fährt daher und reinigt sie.

Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

22 Aus dem Norden kommt das Gold; um Gott lagert furchtbare Majestät.

Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

23 Den Allmächtigen erreichen wir nicht, ihn, der von erhabener Macht ist; aber das Recht und die volle Gerechtigkeit beugt er nicht.

Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.

24 Darum fürchten ihn die Menschen; alle die Selbstklugen sieht er nicht an.

Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."