Job 27

1 Darauf fuhr Hiob also fort, seine Rede vorzutragen:

Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

2 So wahr Gott lebt, der mir mein Recht entzogen, und der Allmächtige, der meine Seele betrübt hat -

"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

3 denn noch ist mein Lebensodem ganz in mir, und Gottes Hauch in meiner Nase! -

niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

4 nein. meine Lippen reden kein Unrecht, und meine Zunge sinnt nicht auf Betrug!

eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

5 Fern sei es von mir, euch Recht zu geben; bis ich verscheide, lasse ich nicht von meiner Unschuld.

Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

6 An meiner Gerechtigkeit halte ich fest und lasse sie nicht; mein Gewissen schilt keinen meiner Tage!

Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

7 Als Schuldiger muß mein Feind erscheinen, und mein Widersacher als der Ungerechte.

Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

8 Denn welche Hoffnung hat der Ruchlose, wenn abschneidet, wenn herauszieht Gott seine Seele?

Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

9 Wird Gott sein Geschrei erhören, wenn ihn die Bedrängnis überfällt?

Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

10 Oder kann er seine Wonne am Allmächtigen haben, Gott anrufen zu jeder Zeit?

Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

11 Ich will euch über Gottes Hand belehren, was der Allmächtige im Sinne hat, nicht verhehlen.

Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

12 Ihr alle habt es ja selbst gesehen, warum wollt ihr euch doch so eitlem Wahn ergeben?

Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

13 Das ist des bösen Menschen Los bei Gott, und das Erbe der Tyrannen, das sie vom Allmächtigen empfangen:

Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

14 Sind seiner Kinder viel, so ist's fürs Schwert, und seine Sprößlinge haben nicht satt Brot.

Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

15 Wer von den Seinen übrig blieb, wird von der Pest begraben, und seine Witwen halten nicht die Totenklage.

Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

16 Wenn er Silber aufhäuft wie Sand und Kleider wie Lehm aufspeichert -

Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

17 er speichert auf, aber der Gerechte kleidet sich damit, und das Silber teilt der Fromme.

kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

18 Der Spinne gleich hat er sein Haus gebaut und gleich der Hütte, die ein Hüter machte.

Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

19 Reich legte er sich hin - er thut's nicht wieder; er öffnet seine Augen, da ist es aus mit ihm.

Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

20 Es ereilen ihn Gewässern gleich die Schrecken, des Nachts entführt ihn der Sturmwind.

Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

21 Der Ost hebt ihn empor, daß er dahinfährt, und stürmt ihn fort von seiner Stätte.

Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

22 Erbarmungslos schleudert er auf ihn, vor seiner Hand muß er entfliehn, entfliehn -

Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

23 da klatscht man über ihn in die Hände und zischt ihn aus von seiner Wohnstatt her.

Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."