Job 21

1 Hiob antwortete und sprach:

Job vastasi ja sanoi:

2 O höret, höret einer Rede zu, und möge darin euer Trösten bestehn!

"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!

3 Vergönnt mir, daß ich spreche, und wenn ich geredet, magst du höhnen.

Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4 Ergeht denn über Menschen meine Klage? oder warum sollte ich nicht ungeduldig sein?

Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

5 Schaut her zu mir und erstarrt und legt die Hand auf den Mund!

Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.

6 Ja, wenn ich daran denke, so werde ich bestürzt, und Schauder erfaßt meinen Leib.

Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

7 Warum bleiben die Frevler am Leben, werden alt, ja erstarken an Kraft?

Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8 Ihr Nachwuchs gedeiht vor ihnen in ihrer Gemeinschaft, und ihre Sprößlinge vor ihren Augen.

Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9 Ihre Häuser sind wohlbehalten, sonder Schrecknis, und Gottes Rute trifft sie nicht.

Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

10 Sein Stier bespringt und nicht vergebens, seine Kuh kalbt leicht und thut keine Fehlgeburt.

Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11 Wie eine Herde lassen sie ihre Buben hinaus, und ihre Kinder hüpfen einher.

Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12 Sie singen laut bei Paukenschall und Zither und freuen sich am Klange der Schalmei.

He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

13 Sie verbringen in Glück ihre Tage und in einem Augenblicke steigen sie hinab zur Unterwelt; (Sheol h7585)

He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)

14 und sprachen doch zu Gott: “Bleib uns fern - deine Wege zu kennen begehren wir nicht!

Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15 Was ist's mit dem Allmächtigen, daß wir ihm dienen sollten, und was könnte es uns nützen, ihn bittend anzugehn?”

Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

16 Fürwahr, ihr Glück steht nicht in ihrer Hand - der Gottlosen Gesinnung liegt mir fern!

Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

17 Wie oft erlischt denn der Gottlosen Leuchte, und überfällt sie ihr Verderben? Wie oft teilt er die Lose aus in seinem Zorn,

Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

18 werden sie wie der Strohhalm vor dem Winde und wie Spreu, die der Sturm entführt hat?

Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

19 “Gott spart seinen Kindern sein Unheil auf.” Er vergelte ihm selber, daß er's fühle!

Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

20 Seine eigenen Augen mögen sein Unheil sehen, und er selbst vom Grimme des Allmächtigen trinken!

Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21 Denn was kümmert ihn sein Haus nach seinem Tode, wenn seiner Monde Zahl beendet ist?

Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

22 Will man Gotte Weisheit lehren, ihn, der die Himmlischen richtet?

Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

23 Der eine stirbt im vollen Glück, vollkommen ruhig und wohlgemut;

Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;

24 seine Kufen sind mit Milch gefüllt, und das Mark seiner Gebeine wird getränkt.

hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

25 Und der andere stirbt in bittrem Unmut, ohne daß er je vom Glück genossen.

Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.

26 Gemeinsam liegen sie im Staube, und Gewürm bedeckt sie beide.

Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.

27 Ich kenne eure Gedanken wohl und die Anschläge, mit denen ihr Unrecht gegen mich verübt.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

28 Wenn ihr sagt: “Wo blieb das Haus des Tyrannen, und wo das Zelt, in dem die Gottlosen wohnten?”

Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

29 so fragt doch nur die des Wegs Vorüberziehenden, - ihre Beweise werdet ihr nicht verkennen -

niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

30 daß am Unglückstage der Böse verschont wird, am Tage der Zornesfluten sie hinweggeleitet werden!

että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

31 Wer hält ihm seinen Lebenswandel vor? Er hat's gethan! - wer will es ihm vergelten?

Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

32 Zur Gräberstätte wird er hingeleitet und hält noch über dem Hügel Wacht.

Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

33 Süß sind ihm des Thales Schollen, und alle Welt zieht ihm nach, wie ihm Unzählige vorangegangen.

Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

34 Wie mögt ihr mich da so eitel trösten, und eure Antworten - da bleibt nichts als Bosheit!

Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."