Jobin 18

1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

Darauf erwiderte Bildad von Schuach:

2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

"Wie lange steht's noch an, bis daß ihr Schluß mit diesen Worten macht, bis ihr belehrt und wir erwidern können?

3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?

Warum sind wir wie Vieh geachtet, nach eurer Ansicht wie vernagelt?

4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?

Der du in deiner Wut dich selbst zerfleischst, soll deinetwegen gar die Welt sich selber überlassen sein? Und soll der Fels von seiner Stelle rücken?

5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.

Jedoch des Frevlers Licht verlischt; nicht brennt mehr seines Herdes Feuer.

6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

Das Licht verfinstert sich in seinem Zelt, und seine Leuchte über ihm erlischt.

7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

Im besten Alter lahmt sein Schritt; sein eigener Rat bringt ihn zu Fall.

8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

Sein Fuß wird in dem Netz verstrickt, und im Gestrüpp verfängt er sich.

9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;

Die Ferse hält der Fallstrick fest, und Schlingen klammern sich an ihn.

10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.

Versteckt am Boden ist das Seil; die Falle liegt am Weg für ihn.

11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

Die Schrecken lagern sich um ihn und machen, daß er Angst bekommt. -

12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

Die Kinder sollen Hunger leiden, und Unheil sei bereit für seine Gattin!

13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

Die Glieder seines Leibs verzehre, des Todes Erstgeborener verzehre seine Glieder! -

14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

Aus seinem Zelte, seinem Glücke wird er fortgerissen; man führt ihn zu dem Schreckenskönig.

15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

Man wohnt in seinem Zelte ohne ihn; auf seine Wohnung streut man Schwefel.

16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

Von unten dorren seine Wurzeln, und oben welken seine Zweige.

17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

Und von der Erde schwindet sein Gedächtnis; kein Name bleibt ihm bei den Leuten draußen.

18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.

Man stößt ihn aus dem Licht in Nacht und treibt ihn aus der Welt hinaus.

19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

Nicht Schoß noch Sproß hat er im Volk; nicht einer bleibt in seiner Wohnung übrig.

20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.

Ob seines Schicksals starrt der Westen, und die im Osten faßt ein Grauen.

21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."

Dies ist des Frevlers Los, und dahin kommt's mit dem, der nichts von Gott mehr wissen will."