Jobin 15

1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

Darauf erwidert Eliphaz von Teman also:

2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?

"Kann denn ein Weiser so unsinnige Beweise bringen und sich in solcher Hohlheit blähen?

3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

Kann er Beweis mit Reden führen, die nichts taugen, mit Sprüchen, die nichts nütze sind?

4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.

Du machst die Gottesfurcht zunichte, zerstörst die Andacht vor der Gottheit,

5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.

wenn deine Schuld dich lehrt, also zu reden, und du Verschmitzter Redeweise wählst.

6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.

Dein eigener Mund verdammt dich und nicht ich; die eigenen Lippen strafen dich.

7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?

Warst du als Erstlingsmensch geboren und kamst du vor den Hügeln auf die Welt,

8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?

und hörtest du im Rate Gottes zu und holtest Weisheit dir allein?

9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

Was weißt du, und wir wüßten's nicht, verstehst, was unbekannt uns wäre?

10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.

Sind unter uns doch graue Häupter, mehr als betagt genug, um Vater dir zu sein.

11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?

Ist dir die Gotteströstung zu gering, das Wort, das sanft an dich ergeht?

12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,

Warum reißt dich ein Unmut fort? Was blicken deine Augen finster,

13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?

daß deinen Geist du Gott zurückzugeben trachtest? Nur mit dem Munde freilich hast du das gesagt.

14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

Was ist der Mensch, daß rein er wäre, gerecht der Weibgeborene?

15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,

Selbst seinen Heiligen traut er nicht; der Himmel ist nicht rein in seinen Augen,

16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.

geschweige der Abscheuliche, Verdorbene, der Mensch, der Sünde wie das Wasser trinkt.

17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,

Ich will dich lehren; hör mir zu. Was ich geschaut, will ich dir sagen,

18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

was Weise einst verkündet, was ihre Väter ihnen nicht verhehlt,

19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

die noch allein im Lande saßen, zu denen noch kein Fremder kam.

20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

Des Bösen Leben ist voll Angst; nur wenig Jahre sind für den Gewaltmenschen bestimmt.

21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

Der Schrecken hallt in seinem Ohr; wiewohl in Sicherheit, wird er vom Räuber überfallen schon.

22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.

Er gibt den Glauben auf, dem Dunkel zu entrinnen; er ist bestimmt für blutigen Tod

23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.

und wird ein Fraß der Geier. Er weiß, ihm ist ein finsterer Tag von ihm bestimmt.

24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

Ihn schreckt die Not; ihn überfällt die Drangsalszeit gleich einem kampfbereiten Hahn.

25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

Weil gegen Gott die Hand er ausgestreckt und dem Allmächtigen er Trotz geboten,

26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;

so stürmt er gegen ihn, mit seines rauhen Schildes Wölbung.

27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,

Er deckt mit dem Visier sein Angesicht, legt einen Panzerschurz um seine Lenden.

28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

Nur in verfemten Städten noch kann jener siedeln, in unbewohnbaren Gebäuden, die schon dem Abbruch sind verfallen.

29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.

Er wird nicht wieder reich, noch hat Bestand je seine Habe; er schlägt im Boden nimmer Wurzel.

30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.

Der Finsternis entgeht er nicht, es dörrt die Hitze seine Zweige, und seine Blüten fallen durch den Sturmwind ab.

31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.

Zu denen, die auf Nichtiges vertrauen, irrt er hin; sein Entgelt ist das Nichts.

32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.

Noch vor der Zeit verwelken sie, und seine Zweige grünen nimmer.

33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

Er wirft gleich einem Weinstock seine Früchte ab, wirft wie der Ölbaum seine Blüte hin.

34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.

Des Frevlers Rotte ist ja unfruchtbar, und Feuer frißt des Unrechts Zelte.

35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"

Sie brüten Unheil, hecken Ungemach, und ihres Leibes Frucht ist Trug."