Psalmien 81

1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

Psaume d'Asaph, [donné] au maître chantre, [pour le chanter] sur Guittith. Chantez gaiement à Dieu, qui est notre force; jetez des cris de réjouissance en l'honneur du Dieu de Jacob.

2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

Entonnez le Cantique, prenez le tambour, la harpe agréable, et la musette.

3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

Sonnez la trompette en la nouvelle lune, en la solennité, pour le jour de notre fête.

4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

Car c'est un statut à Israël, une ordonnance du Dieu de Jacob.

5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

Il établit cela pour témoignage en Joseph, lorsqu'il sortit contre le pays d'Egypte, où j'ouïs un langage que je n'entendais pas.

6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

J'ai retiré, [dit-il], ses épaules de dessous la charge, et ses mains ont été retirées arrière des pots.

7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)

Tu as crié étant en détresse, et je t'en ai retiré; je t'ai répondu du milieu de la nue où gronde le tonnerre; je t'ai éprouvé auprès des eaux de Mériba; (Sélah)

8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

Ecoute mon peuple, je te sommerai; Israël ô si tu m'écoutais!

9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

Il n'y aura point au milieu de toi de dieu étranger, et tu ne te prosterneras point devant les dieux des étrangers.

10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

Je suis l'Eternel ton Dieu, qui t'ai fait monter hors du pays d'Egypte; dilate ta bouche, et je l'emplirai.

11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

Mais mon peuple n'a point écouté ma voix, et Israël ne m'a point eu à gré.

12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

C'est pourquoi je les ai abandonnés à la dureté de leur cœur, et ils ont marché selon leurs conseils.

13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

Ô si mon peuple m'eût écouté! si Israël eût marché dans mes voies!

14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

J'eusse en un instant abattu leurs ennemis, et j'eusse tourné ma main contre leurs adversaires.

15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

Ceux qui haïssent l'Eternel lui auraient menti, et le temps [de mon peuple] eût été à toujours.

16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.

Et [Dieu] l'eût nourri de la mœlle du froment; et je t'eusse, [dit-il], rassasié du miel [qui distille] de la roche.