Psalmien 55

1 Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

Maskil de David, [donné] au maître chantre, [pour le chanter] sur Néguinoth. Ô Dieu! prête l'oreille à ma requête, et ne te cache point arrière de ma supplication.

2 Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

Ecoute-moi, et m'exauce, je verse des larmes dans ma méditation et je suis agité.

3 Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

A cause du bruit que fait l'ennemi, [et] à cause de l'oppression du méchant; car ils font tomber sur moi tout outrage, et ils me haïssent jusques à la fureur.

4 Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

Mon cœur est au-dedans de moi comme en travail d'enfant, et des frayeurs mortelles sont tombées sur moi.

5 Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

La crainte et le tremblement se sont jetés sur moi, et l'épouvantement m'a couvert.

6 Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

Et j'ai dit: Ô qui me donnerait des ailes de pigeon? je m'envolerais, et je me poserais en quelque endroit.

7 Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)

Voilà, je m'enfuirais bien loin, et je me tiendrais au désert; (Sélah)

8 Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

Je me hâterais de me garantir de ce vent excité par la tempête.

9 Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

Seigneur, engloutis-les, divise leur langue; car j'ai vu la violence et les querelles en la ville.

10 He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

Elles l'environnent jour et nuit sur ses murailles; l'outrage et le tourment sont au milieu d'elle.

11 Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

Les calamités sont au milieu d'elle, et la tromperie et la fraude ne partent point de ses places.

12 Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

Car ce n'est pas mon ennemi qui m'a diffamé, autrement je l'eusse souffert; [ce] n'est point celui qui m'a en haine qui s'est élevé contre moi, autrement je me fusse caché de lui.

13 Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

Mais c'est toi, ô homme! qui étais estimé autant que moi, mon gouverneur, et mon familier;

14 Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

Qui prenions plaisir à communiquer [nos] secrets ensemble, [et] qui allions de compagnie en la maison de Dieu.

15 Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)

Que la mort, comme un exacteur, se jette sur eux! qu'ils descendent tous vifs en la fosse! Car il n'y a que des maux parmi eux dans leur assemblée. (Sheol h7585)

16 Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

[Mais] moi je crierai à Dieu, et l'Eternel me délivrera.

17 Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

Le soir, et le matin, et à midi je parlerai et je m'émouvrai, et il entendra ma voix.

18 Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

Il délivrera mon âme en paix de la guerre qu'on me fait; car j'ai à faire contre beaucoup de gens.

19 Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

Le [Dieu] Fort l'entendra, et les accablera; car il préside de toute ancienneté; (Sélah) Parce qu'il n'y a point de changement en eux, et qu'ils ne craignent point Dieu.

20 He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

[Chacun d'eux] a jeté ses mains sur ceux qui vivaient paisiblement avec lui, [et] a violé son accord.

21 Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

Les paroles de sa bouche sont plus douces que le beurre, mais la guerre est dans son cœur; ses paroles sont plus douces que l'huile, néanmoins elles sont tout autant d'épées nues.

22 Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

Rejette ta charge sur l'Eternel, et il te soulagera: il ne permettra jamais que le juste tombe.

23 Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.

Mais toi, ô Dieu! tu les précipiteras au puits de la perdition: les hommes sanguinaires et trompeurs ne parviendront point à la moitié de leurs jours: mais je m'assurerai en toi.