Psalmien 69

1 Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

Psaume de David, [donné] au maître chantre, [pour le chanter] sur Sosannim. Délivre-moi, ô Dieu, car les eaux me sont entrées jusque dans l'âme.

2 Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

Je suis enfoncé dans un bourbier profond, dans lequel il n'y a point où prendre pied; je suis entré au plus profond des eaux, et le fil des eaux se débordant, m'emporte.

3 Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

Je suis las de crier, mon gosier en est asséché; mes yeux sont consumés pendant que j'attends après mon Dieu.

4 Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

Ceux qui me haïssent sans cause, passent en nombre les cheveux de ma tête; ceux qui tâchent à me ruiner, et qui me sont ennemis à tort, se sont renforcés: j'ai alors rendu ce que je n'avais point ravi.

5 Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

Ô Dieu! Tu connais ma folie, et mes fautes ne te sont point cachées.

6 Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

Ô Seigneur Eternel des armées! que ceux qui se confient en toi, ne soient point rendus honteux à cause de moi; [et] que ceux qui te cherchent ne soient point confus à cause de moi, ô Dieu d'Israël!

7 Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

Car pour l'amour de toi j'ai souffert l'opprobre, la honte a couvert mon visage.

8 Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

Je suis devenu étranger à mes frères, et un homme de dehors aux enfants de ma mère.

9 Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

Car le zèle de ta maison m'a rongé, et les outrages de ceux qui t'outrageaient sont tombés sur moi.

10 Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

Et j'ai pleuré en jeûnant: mais cela m'a été tourné en opprobre.

11 Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

J'ai aussi pris un sac pour vêtement, mais je leur ai été un sujet de raillerie.

12 Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

Ceux qui sont assis à la porte discourent de moi, et je sers de chanson aux ivrognes.

13 Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

Mais, pour moi, ma requête s'adresse à toi, ô Eternel! Il y a un temps de [ton] bon plaisir, ô Dieu! selon la grandeur de ta gratuité. Réponds-moi selon la vérité de ta délivrance.

14 Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

Délivre-moi du bourbier, fais que je n'y enfonce point, et que je sois délivré de ceux qui me haïssent, et des eaux profondes.

15 Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

Que le fil des eaux se débordant ne m'emporte point, et que le gouffre ne m'engloutisse point, et que le puits ne ferme point sa gueule sur moi.

16 Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

Eternel! Exauce-moi, car ta gratuité est bonne; tourne la face vers moi selon la grandeur de tes compassions;

17 Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

Et ne cache point ta face arrière de ton serviteur, car je suis en détresse: hâte-toi, exauce-moi.

18 Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

Approche-toi de mon âme, rachète-la; délivre-moi à cause de mes ennemis.

19 Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

Tu connais toi-même mon opprobre, et ma honte, et mon ignominie; tous mes ennemis sont devant toi.

20 Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

L'opprobre m'a déchiré le cœur, et je suis languissant; j'ai attendu que quelqu'un eût compassion de moi, mais il n'y en a point eu: et j'ai attendu des consolateurs, mais je n'en ai point trouvé.

21 Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

Ils m'ont au contraire donné du fiel pour mon repas; et dans ma soif ils m'ont abreuvé de vinaigre.

22 Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

Que leur table soit un filet tendu devant eux; et [que ce qui tend] à la prospérité [leur soit] en piège.

23 Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

Que leurs yeux soient tellement obscurcis, qu'ils ne puissent point voir; et fais continuellement chanceler leurs reins.

24 Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

Répands ton indignation sur eux, et que l'ardeur de ta colère les saisisse.

25 Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

Que leur palais soit désolé, et qu'il n'y ait personne qui habite dans leurs tentes.

26 Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

Car ils persécutent celui que tu avais frappé, et font leurs contes de la douleur de ceux que tu avais blessés.

27 Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

Mets iniquité sur leur iniquité; et qu'ils n'entrent point en ta justice.

28 Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

Qu'ils soient effacés du Livre de vie, et qu'ils ne soient point écrits avec les justes.

29 Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

Mais pour moi, qui suis affligé, et dans la douleur, ta délivrance, ô Dieu! m'élèvera en une haute retraite.

30 Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

Je louerai le Nom de Dieu par des Cantiques, et je le magnifierai par une louange solennelle.

31 Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

Et cela plaira plus à l'Eternel qu'un taureau, plus qu'un veau qui a des cornes, et l'ongle divisé.

32 Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

Les débonnaires le verront, [et] ils s'en réjouiront, et votre cœur vivra, [le cœur, dis-je, de vous tous] qui cherchez Dieu.

33 Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

Car l'Eternel exauce les misérables, et ne méprise point ses prisonniers.

34 Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

Que les cieux et la terre le louent; que la mer et tout ce qui se meut en elle le louent aussi.

35 Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

Car Dieu délivrera Sion, et bâtira les villes de Juda; on y habitera, et on la possèdera.

36 Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.

Et la postérité de ses serviteurs l'héritera, et ceux qui aiment son Nom demeureront en elle.