Psalmien 66

1 Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

Cantique de Psaume, [donné] au maître chantre. Toute la terre, jetez des cris de réjouissance à Dieu.

2 Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

Psalmodiez la gloire de son Nom, rendez sa louange glorieuse.

3 Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

Dites à Dieu: ô que tu es terrible en tes exploits! Tes ennemis te mentiront à cause de la grandeur de ta force.

4 Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)

Toute la terre se prosternera devant toi, et te psalmodiera; elle psalmodiera ton Nom; (Sélah)

5 Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

Venez, et voyez les œuvres de Dieu: il est terrible en exploits sur les fils des hommes.

6 Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

Il a fait de la mer une terre sèche; on a passé le fleuve à pied sec; [et] là nous nous sommes réjouis en lui.

7 Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)

Il domine par sa puissance éternellement; ses yeux prennent garde sur les nations; les revêches ne se pourront point élever; (Sélah)

8 Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

Peuples, bénissez notre Dieu, et faites retentir le son de sa louange.

9 Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

C'est lui qui a remis notre âme en vie, et qui n'a point permis que nos pieds bronchassent.

10 Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

Car, ô Dieu! tu nous avais sondés, tu nous avais affinés comme on affine l'argent.

11 Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

Tu nous avais amenés aux filets, tu avais mis une étreinte en nos reins.

12 Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

Tu avais fait monter les hommes sur notre tête, et nous étions entrés dans le feu et dans l'eau; mais tu nous as fait entrer en un lieu fertile.

13 Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

J'entrerai dans ta maison avec des holocaustes; [et] je te rendrai mes vœux.

14 Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

Lesquels mes lèvres ont proférés, et que ma bouche a prononcés, lorsque j'étais en détresse.

15 Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)

Je t'offrirai des holocaustes de bêtes mœlleuses, avec la graisse des moutons, laquelle on fait fumer; je te sacrifierai des taureaux et des boucs; (Sélah)

16 Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

Vous tous qui craignez Dieu, venez, écoutez, et je raconterai ce qu'il a fait à mon âme.

17 Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

Je l'ai invoqué de ma bouche, et il a été exalté par ma langue.

18 Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

Si j'eusse médité quelque outrage dans mon cœur, le Seigneur ne m'eût point écouté.

19 Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

Mais certainement Dieu m'a écouté, [et] il a été attentif à la voix de ma supplication.

20 Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!

Béni soit Dieu qui n'a point rejeté ma supplication, et qui n'a point éloigné de moi sa gratuité.