Psalmien 38

1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!

Psaume de David, pour réduire en mémoire. Eternel, ne me reprends point en ta colère, et ne me châtie point en ta fureur.

2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.

Car tes flèches sont entrées en moi, et ta main s'est appesantie sur moi.

3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.

Il n'y a rien d'entier en ma chair, à cause de ton indignation; ni de repos dans mes os, à cause de mon péché.

4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.

Car mes iniquités ont surmonté ma tête, elles se sont appesanties comme un pesant fardeau, au-delà de mes forces.

5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.

Mes plaies sont pourries [et] coulent, à cause de ma folie.

6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.

Je suis courbé et penché outre mesure; je marche en deuil tout le jour.

7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.

Car mes aines sont remplies d'inflammation, et dans ma chair il [n'y a] rien d'entier.

8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.

Je suis affaibli et tout brisé, je rugis du grand frémissement de mon cœur.

9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.

Seigneur, tout mon désir est devant toi, et mon gémissement ne t'est point caché.

10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.

Mon cœur est agité çà et là, ma force m'a abandonné, et la clarté aussi de mes yeux: même ils ne sont plus avec moi.

11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

Ceux qui m'aiment, et même mes intimes amis, se tiennent loin de ma plaie, et mes proches se tiennent loin de [moi].

12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.

Et ceux qui cherchent ma vie, m'ont tendu des filets, et ceux qui cherchent ma perte, parlent de calamités, et songent des tromperies tout le jour.

13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,

Mais moi je n'entends non plus qu'un sourd, et je suis comme un muet qui n'ouvre point sa bouche.

14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.

Je suis, dis-je, comme un homme qui n'entend point, et qui n'a point de réplique en sa bouche.

15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.

Puisque je me suis attendu à toi, ô Eternel, tu me répondras, Seigneur mon Dieu!

16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.

Car j'ai dit: [Il faut prendre garde] qu'ils ne triomphent de moi: quand mon pied glisse, ils s'élèvent contre moi.

17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.

Quand je suis prêt à clocher; et que ma douleur est continuellement devant moi;

18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.

Quand je déclare mon iniquité [et] que je suis en peine pour mon péché.

19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.

Cependant mes ennemis, qui sont vivants, se renforcent, et ceux qui me haïssent à tort se multiplient.

20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.

Et ceux qui me rendent le mal pour le bien, me sont contraires, parce que je recherche le bien.

21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!

Eternel, ne m'abandonne point; mon Dieu! ne t'éloigne point de moi.

22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!

Hâte-toi de venir à mon secours, Seigneur, qui es ma délivrance.