Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Alleluja. Wysławiajcie PANA, bo [jest] dobry, bo jego miłosierdzie [trwa] na wieki.
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Któż wypowie wielkie dzieła PANA i ogłosi całą jego chwałę?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Błogosławieni, którzy strzegą sądu i czynią sprawiedliwość w każdym czasie.
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Pamiętaj o mnie, PANIE, przez miłość do swego ludu; nawiedź mnie swoim zbawieniem;
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
Abym widział szczęście twoich wybranych, cieszył się radością twego narodu i chlubił się razem z twoim dziedzictwem.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
Zgrzeszyliśmy wraz z naszymi ojcami, popełniliśmy nieprawość i postąpiliśmy niegodziwie.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Nasi ojcowie w Egipcie nie zrozumieli twoich cudów, nie pamiętali wielkości twego miłosierdzia, lecz buntowali się nad Morzem Czerwonym.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
A jednak ich wybawił przez wzgląd na swoje imię, aby okazać swą moc.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
Zgromił Morze Czerwone i wyschło; i przeprowadził ich przez głębiny [jak] przez pustynię.
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
Tak wybawił ich z ręki tego, który ich nienawidził, i odkupił ich z ręki wroga.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
Wody okryły ich ciemięzców, nie został ani jeden z nich.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Wtedy uwierzyli jego słowom i śpiewali na jego chwałę.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
Szybko [jednak] zapomnieli o jego dziełach, nie czekali na jego rady.
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
Pałali żądzą na pustyni, na próbę wystawiali Boga na pustkowiu.
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
I dał im, czego żądali, lecz zesłał na ich dusze wycieńczenie.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
Gdy w obozie zazdrościli Mojżeszowi i Aaronowi, świętemu PANA;
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
Otworzyła się ziemia i pochłonęła Datana, i zakryła zgromadzenie Abirama;
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
I zapłonął ogień w tym zgromadzeniu, płomień spalił niegodziwych.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
Zrobili cielca na Horebie i odlanemu posągowi oddali pokłon;
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
I zamienili swą chwałę na podobieństwo wołu jedzącego trawę.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
Zapomnieli o Bogu, swoim wybawcy, który dokonywał wielkich czynów w Egipcie;
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
Cudownych dzieł w ziemi Chama, rzeczy strasznych nad Morzem Czerwonym.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
Dlatego powiedział, że wytraciłby ich, gdyby Mojżesz, jego wybrany, nie stanął w wyłomie przed nim, aby odwrócić jego gniew, by [ich] nie wytracił.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
Wzgardzili też wspaniałą ziemią, nie wierząc jego słowu.
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
I szemrząc w swoich namiotach, nie byli posłuszni głosowi PANA.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
Dlatego podniósł na nich swoją rękę, aby ich wytracić na pustyni;
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
Aby ich potomstwo rozrzucić wśród pogan i rozproszyć ich po ziemiach.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
Przyłączyli się też do Baal-Peor i jedli ofiary [składane] umarłym.
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
Tak pobudzili [Boga] do gniewu swymi postępkami, że spadła na nich plaga;
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Wtedy powstał Pinchas, dokonał sądu i plaga ustała.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
Poczytano mu to za sprawiedliwość po wszystkie pokolenia, na wieki.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
Rozgniewali go znowu u wód Meriba, [tak że] Mojżesz wiele ucierpiał z ich powodu;
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
Rozdrażnili bowiem jego ducha i mówił [nierozważnie] swymi ustami.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
Nie wytępili narodów, jak im to PAN nakazał.
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
Lecz zmieszali się z tymi narodami i nauczyli się ich czynów;
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
I służyli ich bożkom, które stały się dla nich pułapką.
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
Ofiarowali bowiem demonom swoich synów i swoje córki;
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
I przelewali krew niewinną, krew swoich synów i córek, których ofiarowali bożkom Kanaanu, i ziemia została skalana rozlewem krwi.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
Splamili się swymi czynami i cudzołożyli swymi postępkami.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
Dlatego PAN zapłonął gniewem przeciw swemu ludowi, tak że obrzydził sobie swoje dziedzictwo.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
I wydał ich w ręce pogan, i panowali nad nimi ci, którzy ich nienawidzili.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
I uciskali ich wrogowie, ujarzmili ich swoją ręką.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Wielokrotnie ich ocalał, lecz oni rozgniewali go swymi zamysłami i zostali upokorzeni przez swoje nieprawości.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
A jednak wejrzał na ich ucisk i usłyszał ich wołanie.
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
Przypomniał sobie bowiem o swoim przymierzu z nimi i pożałował według swej wielkiej litości.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
Wzbudził też litość dla nich u wszystkich, którzy ich uprowadzili w niewolę.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Wybaw nas, PANIE, nasz Boże, i zgromadź nas spośród pogan, abyśmy wysławiali twoje święte imię i chlubili się twoją chwałą.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Błogosławiony PAN, Bóg Izraela, od wieków na wieki; niech cały lud powie: Amen. Alleluja.
