Psalmien 102

1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

Prière de l'affligé étant dans l'angoisse, et répandant sa plainte devant l'Eternel. Eternel! écoute ma prière, et que mon cri vienne jusqu’à toi.

2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Ne cache point ta face arrière de moi; au jour que je suis en détresse, prête l'oreille à ma requête; au jour que je t'invoque, hâte-toi, réponds-moi.

3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Car mes jours se sont évanouis comme la fumée, et mes os sont desséchés comme un foyer.

4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Mon cœur a été frappé, et est devenu sec comme l'herbe, parce que j'ai oublié de manger mon pain.

5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Mes os sont attachés à ma chair, à cause de la voix de mon gémissement.

6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Je suis devenu semblable au cormoran du désert; et je suis comme la chouette des lieux sauvages.

7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Je veille, et je suis semblable au passereau, qui est seul sur le toit.

8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Mes ennemis me disent tous les jours des outrages, et ceux qui sont furieux contre moi, jurent contre moi.

9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Parce que j'ai mangé la cendre comme le pain, et que j'ai mêlé ma boisson de pleurs.

10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

A cause de ta colère et de ton indignation: parce qu'après m'avoir élevé bien haut, tu m'as jeté par terre.

11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

Mes jours sont comme l'ombre qui décline, et je deviens sec comme l'herbe.

12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Mais toi, ô Eternel! tu demeures éternellement, et ta mémoire est d'âge en âge.

13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

Tu te lèveras, [et] tu auras compassion de Sion; car il est temps d'en avoir pitié, parce que le temps assigné est échu.

14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Car tes serviteurs sont affectionnés à ses pierres, et ont pitié de sa poudre.

15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Alors les nations redouteront le Nom de l’Eternel, et tous les Rois de la terre, ta gloire.

16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

Quand l'Eternel aura édifié Sion; quand il aura été vu en sa gloire;

17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Quand il aura eu égard à la prière du désolé, et qu'il n'aura point méprisé leur supplication.

18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Cela sera enregistré pour la génération à venir, le peuple qui sera créé louera l'Eternel,

19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

De ce qu'il aura jeté la vue du haut lieu de sa sainteté, et que l'Eternel aura regardé des cieux en la terre,

20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Pour entendre le gémissement des prisonniers, [et] pour délier ceux qui étaient dévoués à la mort;

21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Afin qu'on annonce le Nom de l’Eternel dans Sion, et sa louange dans Jérusalem;

22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Quand les peuples se seront joints ensemble et les Royaumes aussi, pour servir l'Eternel.

23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Il a abattu ma force en chemin, il a abrégé mes jours.

24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

J'ai dit: mon Dieu, ne m'enlève point au milieu de mes jours! Tes ans [durent] d'âge en âge.

25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Tu as jadis fondé la terre, et les cieux sont l'ouvrage de tes mains.

26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Ils périront, mais tu seras permanent, et eux tous s'envieilliront comme un vêtement; tu les changeras comme un habit, et ils seront changés.

27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Mais toi, [tu es toujours] le même; et tes ans ne seront jamais achevés.

28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

Les enfants de tes serviteurs habiteront [près de toi], et leur race sera établie devant toi.