Jobin 6

1 Niin Job vastasi ja sanoi:

Mais Job répondit, et dit:

2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

Plût à Dieu que mon indignation fût bien pesée, et qu'on mît ensemble dans une balance ma calamité!

3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

Car elle serait plus pesante que le sable de la mer; c'est pourquoi mes paroles sont englouties.

4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

Parce que les flèches du Tout-puissant sont au dedans de moi; mon esprit en suce le venin; les frayeurs de Dieu se dressent en bataille contre moi.

5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

L'âne sauvage braira-t-il après l'herbe, et le bœuf mugira-t-il après son fourrage?

6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

Mangera-t-on sans sel ce qui est fade? trouvera-t-on de la saveur dans le blanc d'un œuf?

7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

Mais pour moi, les choses que je n'aurais pas seulement voulu toucher, sont des saletés qu'il faut que je mange.

8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

Plût à Dieu que ce que je demande m'arrivât, et que Dieu me donnât ce que j'attends;

9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

Et que Dieu voulût m'écraser, et [qu'il voulût] lâcher sa main pour m'achever!

10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

Mais j'ai encore cette consolation, quoique la douleur me consume, et qu'elle ne m'épargne point, que je n'ai point tû les paroles du Saint.

11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

Quelle est ma force, que je puisse soutenir [de si grands maux]? et quelle [en est] la fin, que je puisse prolonger ma vie?

12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

Ma force est-elle une force de pierre, et ma chair est-elle d'acier?

13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

Ne suis-je pas destitué de secours, et tout appui n'est-il pas éloigné de moi?

14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

A celui qui se fond [sous l'ardeur des maux, est due] la compassion de son ami; mais il a abandonné la crainte du Tout-puissant.

15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

Mes frères m'ont manqué comme un torrent, comme le cours impétueux des torrents qui passent;

16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

Lesquels on ne voit point à cause de la glace, et sur lesquels s'entasse la neige;

17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

Lesquels, au temps que la chaleur donne dessus, défaillent; quand ils sentent la chaleur, ils disparaissent de leur lieu;

18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

Lesquels serpentant çà et là par les chemins, se réduisent à rien, et se perdent.

19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

Les troupes des voyageurs de Téma y pensaient, ceux qui vont en Séba s'y attendaient;

20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

[Mais] ils sont honteux d'y avoir espéré; ils y sont allés, et ils en ont rougi.

21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

Certes, vous m'êtes devenus inutiles; vous avez vu ma calamité étonnante, et vous en avez eu horreur.

22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

Est-ce que je vous ai dit: Apportez-moi et me faites des présents de votre bien?

23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

Et délivrez-moi de la main de l'ennemi, et me rachetez de la main des terribles?

24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

Enseignez-moi, et je me tairai; et faites-moi entendre en quoi j'ai erré.

25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

Ô combien sont fortes les paroles de vérité! mais votre censure, à quoi tend-elle?

26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

Pensez-vous qu'il ne faille avoir que des paroles pour censurer; et que les discours de celui qui est hors d'espérance, ne soient que du vent?

27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

Vous vous jetez même sur un orphelin, et vous percez votre intime ami.

28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

Mais maintenant je vous prie regardez-moi bien, si je mens en votre présence!

29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

Revenez, je vous prie, [et] qu'il n'y ait point d'injustice [en vous]; oui, revenez encore; car je ne suis point coupable en cela.

30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

Y a-t-il de l'iniquité en ma langue? et mon palais ne sait-il pas discerner mes calamités?