Jobin 4

1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

Alors Eliphas Témanite prit la parole, et dit:

2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

Si nous entreprenons de te parler, te fâcheras-tu? mais qui pourrait s'empêcher de parler?

3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

Voilà, tu en as enseigné plusieurs, et tu as renforcé les mains lâches.

4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

Tes paroles ont affermi ceux qui chancelaient, et tu as fortifié les genoux qui pliaient.

5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

Et maintenant que ceci t'est arrivé, tu t'en fâches! il t'a atteint, et tu en es tout troublé.

6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

Ta piété n'a-t-elle pas été ton espérance? et l'intégrité de tes voies [n'a-t-elle pas été] ton attente?

7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

Rappelle, je te prie, dans ton souvenir, où est l'innocent qui ait jamais péri, et où les hommes droits ont-ils [jamais] été exterminés?

8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

Mais j'ai vu que ceux qui labourent l'iniquité, et qui sèment l'outrage, les moissonnent.

9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

Ils périssent par le souffle de Dieu, et ils sont consumés par le vent de ses narines.

10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

[Il étouffe] le rugissement du lion, et le cri d'un grand lion, et il arrache les dents des lionceaux.

11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

Le lion périt par faute de proie, et les petits du vieux lion sont dissipés.

12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

Mais quant à moi, une parole m'a été adressée en secret, et mon oreille en a entendu quelque peu.

13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

Pendant les pensées diverses des visions de la nuit, quand un profond sommeil saisit les hommes,

14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

Une frayeur et un tremblement me saisirent qui étonnèrent tous mes os.

15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

Un esprit passa devant moi, [et] mes cheveux en furent tout hérissés.

16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

Il se tint là, mais je ne connus point son visage; une représentation était devant mes yeux, et j'ouïs une voix basse [qui disait]:

17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

L'homme sera-t-il plus juste que Dieu? l'homme sera-t-il plus pur que celui qui l'a fait?

18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

Voici, il ne s'assure point sur ses serviteurs, et il met la lumière dans ses Anges:

19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

Combien moins [s'assurera-t-il] en ceux qui demeurent dans des maisons d'argile; en ceux dont le fondement est dans la poussière, et qui sont consumés à la rencontre d'un vermisseau?

20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

Du matin au soir ils sont brisés, et, sans qu'on s'en aperçoive, ils périssent pour toujours.

21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.

L'excellence qui était en eux, n'a-t-elle pas été emportée? Ils meurent sans être sages.