Psalms 106
1 Praise Yahweh! Give thanks to Yahweh, for he is good, for his loving kindness endures forever.
Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Who can utter the mighty acts of Yahweh, or fully declare all his praise?
Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
3 Blessed are those who keep justice. Blessed is one who does what is right at all times.
Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
4 Remember me, Yahweh, with the favor that you show to your people. Visit me with your salvation,
Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
5 that I may see the prosperity of your chosen, that I may rejoice in the gladness of your nation, that I may glory with your inheritance.
että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
6 We have sinned with our fathers. We have committed iniquity. We have done wickedly.
Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
7 Our fathers didn’t understand your wonders in Egypt. They didn’t remember the multitude of your loving kindnesses, but were rebellious at the sea, even at the Red Sea.
Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
8 Nevertheless he saved them for his name’s sake, that he might make his mighty power known.
Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
9 He rebuked the Red Sea also, and it was dried up; so he led them through the depths, as through a desert.
Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
10 He saved them from the hand of him who hated them, and redeemed them from the hand of the enemy.
Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
11 The waters covered their adversaries. There was not one of them left.
Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
12 Then they believed his words. They sang his praise.
Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
13 They soon forgot his works. They didn’t wait for his counsel,
Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
14 but gave in to craving in the desert, and tested God in the wasteland.
Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
15 He gave them their request, but sent leanness into their soul.
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
16 They envied Moses also in the camp, and Aaron, Yahweh’s saint.
Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
17 The earth opened and swallowed up Dathan, and covered the company of Abiram.
Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
18 A fire was kindled in their company. The flame burned up the wicked.
Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
19 They made a calf in Horeb, and worshiped a molten image.
He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
20 Thus they exchanged their glory for an image of a bull that eats grass.
he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
21 They forgot God, their Savior, who had done great things in Egypt,
He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
22 wondrous works in the land of Ham, and awesome things by the Red Sea.
ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
23 Therefore he said that he would destroy them, had Moses, his chosen, not stood before him in the breach, to turn away his wrath, so that he wouldn’t destroy them.
Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
24 Yes, they despised the pleasant land. They didn’t believe his word,
He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
25 but murmured in their tents, and didn’t listen to Yahweh’s voice.
He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
26 Therefore he swore to them that he would overthrow them in the wilderness,
Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
27 that he would overthrow their offspring among the nations, and scatter them in the lands.
kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
28 They joined themselves also to Baal Peor, and ate the sacrifices of the dead.
He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
29 Thus they provoked him to anger with their deeds. The plague broke in on them.
He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
30 Then Phinehas stood up and executed judgment, so the plague was stopped.
Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
31 That was credited to him for righteousness, for all generations to come.
Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
32 They angered him also at the waters of Meribah, so that Moses was troubled for their sakes;
He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
33 because they were rebellious against his spirit, he spoke rashly with his lips.
Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
34 They didn’t destroy the peoples, as Yahweh commanded them,
He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
35 but mixed themselves with the nations, and learned their works.
vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
36 They served their idols, which became a snare to them.
He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
37 Yes, they sacrificed their sons and their daughters to demons.
Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
38 They shed innocent blood, even the blood of their sons and of their daughters, whom they sacrificed to the idols of Canaan. The land was polluted with blood.
He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
39 Thus they were defiled with their works, and prostituted themselves in their deeds.
Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
40 Therefore Yahweh burned with anger against his people. He abhorred his inheritance.
Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
41 He gave them into the hand of the nations. Those who hated them ruled over them.
Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
42 Their enemies also oppressed them. They were brought into subjection under their hand.
Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
43 He rescued them many times, but they were rebellious in their counsel, and were brought low in their iniquity.
Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
44 Nevertheless he regarded their distress, when he heard their cry.
Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
45 He remembered for them his covenant, and repented according to the multitude of his loving kindnesses.
Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
46 He made them also to be pitied by all those who carried them captive.
Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Save us, Yahweh, our God, gather us from among the nations, to give thanks to your holy name, to triumph in your praise!
Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
48 Blessed be Yahweh, the God of Israel, from everlasting even to everlasting! Let all the people say, “Amen.” Praise Yah!
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
