Job 19
1 Then Job answered,
Job vastasi ja sanoi:
2 “How long will you torment me, and crush me with words?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 You have reproached me ten times. You aren’t ashamed that you attack me.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 If it is true that I have erred, my error remains with myself.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 If indeed you will magnify yourselves against me, and plead against me my reproach,
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 know now that God has subverted me, and has surrounded me with his net.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 “Behold, I cry out of wrong, but I am not heard. I cry for help, but there is no justice.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 He has walled up my way so that I can’t pass, and has set darkness in my paths.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 He has stripped me of my glory, and taken the crown from my head.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 He has broken me down on every side, and I am gone. He has plucked my hope up like a tree.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 He has also kindled his wrath against me. He counts me among his adversaries.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 His troops come on together, build a siege ramp against me, and encamp around my tent.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 “He has put my brothers far from me. My acquaintances are wholly estranged from me.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 My relatives have gone away. My familiar friends have forgotten me.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Those who dwell in my house and my maids consider me a stranger. I am an alien in their sight.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 I call to my servant, and he gives me no answer. I beg him with my mouth.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 My breath is offensive to my wife. I am loathsome to the children of my own mother.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Even young children despise me. If I arise, they speak against me.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 All my familiar friends abhor me. They whom I loved have turned against me.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 My bones stick to my skin and to my flesh. I have escaped by the skin of my teeth.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 “Have pity on me. Have pity on me, you my friends, for the hand of God has touched me.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Why do you persecute me as God, and are not satisfied with my flesh?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 “Oh that my words were now written! Oh that they were inscribed in a book!
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 That with an iron pen and lead they were engraved in the rock forever!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 But as for me, I know that my Redeemer lives. In the end, he will stand upon the earth.
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 After my skin is destroyed, then I will see God in my flesh,
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 whom I, even I, will see on my side. My eyes will see, and not as a stranger. “My heart is consumed within me.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 If you say, ‘How we will persecute him!’ because the root of the matter is found in me,
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 be afraid of the sword, for wrath brings the punishments of the sword, that you may know there is a judgment.”
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
