Job 3
1 After this, Job opened his mouth and cursed the day he was born.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 He said,
Job lausui ja sanoi:
3 “May the day on which I was born perish, the night that said, 'A boy has been conceived.'
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 May that day be dark; may not God from above call it to mind, neither may the sun shine on it.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 May darkness and the shadow of death claim it for their own. May a cloud live over it; may everything that makes the day black truly terrify it.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 As for that night, may thick darkness seize it. May it not rejoice among the days of the year; may it not come into the number of the months.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 See, may that night be barren; may no joyful voice come into it.
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 May they curse that day, those who know how to wake up Leviathan.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 May the stars of that day's dawn be dark. May that day look for light, but find none; neither may it see the eyelids of the dawn,
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 because it did not shut up the doors of my mother's womb, and because it did not hide trouble from my eyes.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Why did I not die when I came out from the womb? Why did I not give up my spirit when my mother bore me?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Why did her knees welcome me? Why did her breasts receive me so that I should suck?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 For now I would have been lying down quietly. I would have slept and been at rest
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 with kings and counselors of the earth, who built up tombs for themselves that are now in ruins.
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 Or I would have been lying with princes who once had gold, who had filled their houses with silver.
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Or perhaps I would have been stillborn, like infants that never see the light.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 There the wicked cease from trouble; there the weary are at rest.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 There the prisoners are at ease together; they do not hear the voice of the slave driver.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Both small and great people are there; the servant is free from his master there.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Why is light given to him who is in misery? Why is life given to the one who is bitter in soul,
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 to one who longs for death without it coming; to one who digs for death more than for hidden treasure?
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Why is light given to one who rejoices very much and is glad when he finds the grave?
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 Why is light given to a man whose way is hidden, a man whom God has hedged in?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 For my sighing happens instead of eating; my groaning is poured out like water.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 For the thing that I feared has come on me; what I was afraid of has come to me.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 I am not at ease, I am not quiet, and I have no rest; trouble comes instead.”
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
