2 Kings 24
1 In Jehoiakim's days, Nebuchadnezzar king of Babylon attacked Judah; Jehoiakim became his servant for three years. Then Jehoiakim turned back and rebelled against Nebuchadnezzar.
Hänen aikanaan Nebukadnessar, Baabelin kuningas, lähti liikkeelle, ja Joojakim tuli hänen palvelijakseen. Kolmen vuoden kuluttua tämä jälleen kapinoi häntä vastaan.
2 Yahweh sent against Jehoiakim bands of Chaldeans, Arameans, Moabites, and Ammonites; he sent them against Judah to destroy it. This was in conformity with the word of Yahweh that had been spoken through his servants the prophets.
Ja Herra lähetti hänen kimppuunsa kaldealaisten, aramilaisten, mooabilaisten ja ammonilaisten partiojoukkoja; hän lähetti ne Juudan kimppuun sitä tuhoamaan, Herran sanan mukaan, jonka hän oli puhunut palvelijainsa, profeettain, kautta.
3 It was certainly at the mouth of Yahweh that this came on Judah, to remove them out of his sight, because of the sins of Manasseh, all that he did,
Mutta tämä tapahtui Juudalle Herran käskystä; ja näin hän toimitti heidät pois kasvojensa edestä Manassen syntien tähden, kaiken tähden, mitä hän oli tehnyt,
4 and also because of the innocent blood that he shed, for he filled Jerusalem with innocent blood. Yahweh was not willing to pardon that.
ja myöskin viattoman veren tähden, minkä hän oli vuodattanut täyttäessään Jerusalemin viattomalla verellä; sitä ei Herra tahtonut antaa anteeksi.
5 As for the other matters concerning Jehoiakim, and all that he did, are they not written in the book of the events of the kings of Judah?
Mitä muuta on kerrottavaa Joojakimista ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.
6 Jehoiakim slept with his ancestors, and Jehoiachin his son became king in his place.
Ja Joojakim meni lepoon isiensä tykö. Ja hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
7 The king of Egypt did not attack any more out of his land, because the king of Babylon had conquered all the lands that had been controlled by the king of Egypt, from the brook of Egypt to the Euphrates River.
Egyptin kuningas ei enää lähtenyt maastansa, sillä Baabelin kuningas oli vallannut kaiken, mikä oli Egyptin kuninkaan omaa, Egyptin purosta aina Eufrat-virtaan saakka.
8 Jehoiachin was eighteen years old when he began to reign; he reigned in Jerusalem three months. His mother's name was Nehushta; she was the daughter of Elnathan of Jerusalem.
Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. Hänen äitinsä oli nimeltään Nehusta, Elnatanin tytär, Jerusalemista.
9 He did what was evil in the sight of Yahweh; he did all that his father had done.
Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä oli tehnyt.
10 At that time the army of Nebuchadnezzar king of Babylon attacked Jerusalem and besieged the city.
Siihen aikaan Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin palvelijat tulivat Jerusalemiin, ja kaupunki saarrettiin.
11 Nebuchadnezzar king of Babylon came to the city while his soldiers were besieging it,
Ja Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ryntäsi kaupunkiin, hänen palvelijainsa saartaessa sitä.
12 and Jehoiachin the king of Judah went out to the king of Babylon, he, his mother, his servants, his princes, and his officers. The king of Babylon captured him in the eighth year of his own reign.
Niin Joojakin, Juudan kuningas, antautui Baabelin kuninkaalle äitineen ja palvelijoineen, päällikköineen ja hoviherroineen. Ja Baabelin kuningas otti hänet vangiksi kahdeksantena hallitusvuotenaan.
13 Nebuchadnezzar took out from there all the valuable things in the house of Yahweh, and those in the king's palace. He cut into pieces all the golden objects that Solomon king of Israel had made in the temple of Yahweh, as Yahweh had said would happen.
Ja hän vei pois sieltä kaikki Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarteet, ja hän rikkoi kaikki kultakalut, jotka Israelin kuningas Salomo oli teettänyt Herran temppeliin. Tapahtui, niinkuin Herra oli puhunut.
14 He took into exile all Jerusalem, all the leaders, and all the fighting men, ten thousand captives, and all the craftsmen and the smiths. No one was left except the poorest people in the land.
Ja hän vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki päälliköt ja kaikki sotaurhot, kymmenentuhatta pakkosiirtolaista, ja kaikki sepät ja lukkosepät; ei jäänyt jäljelle muita kuin maakansan köyhät.
15 Nebuchadnezzar took Jehoiachin into exile at Babylon, as well as the king's mother, wives, officers, and the chief men of the land. He took them into exile from Jerusalem to Babylon.
Hän siirsi Joojakinin vankina Baabeliin; samoin hän vei kuninkaan äidin, kuninkaan puolisot ja hänen hoviherransa sekä muut maan mahtavat pakkosiirtolaisina Jerusalemista Baabeliin,
16 All the fighting men, seven thousand in number, and one thousand craftsmen and blacksmiths, all of them fit for fighting—the king of Babylon brought these men into exile at Babylon.
niin myös kaikki sotilaat, luvultaan seitsemäntuhatta, sepät ja lukkosepät, luvultaan tuhat, kaikki sotaan harjaantuneita urhoja. Ne Baabelin kuningas vei pakkosiirtolaisina Baabeliin.
17 The king of Babylon made Mattaniah, Jehoiachin's father's brother, king in his place, and changed his name to Zedekiah.
Mutta Baabelin kuningas asetti hänen setänsä Mattanjan kuninkaaksi hänen sijaansa ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi.
18 Zedekiah was twenty-one years old when he began to reign; he reigned eleven years in Jerusalem. His mother's name was Hamutal; she was the daughter of Jeremiah from Libnah.
Sidkia oli kahdenkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, Libnasta.
19 He did what was evil in the sight of Yahweh; he did all that Jehoiakim had done.
Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan samoin kuin Joojakim oli tehnyt.
20 Through Yahweh's anger, all these events happened in Jerusalem and Judah, until he drove them out of his presence. Then Zedekiah rebelled against the king of Babylon.
Sillä Herran vihan tähden kävi näin Jerusalemille ja Juudalle, kunnes hän vihdoin heitti heidät pois kasvojensa edestä.
